Tein muutama kuukausi sitten radio-ohjelmaa nuorten arvoista. Tarkoituksenani oli selvittää ovatko nykyajan nuoret liberaaleja vai konservatiiveja. Haastattelun perusteella liberaalius vei ylivoimaisesti voiton, eikä konservatiivisuudelle annettu juurikaan sijaa. Myös allekirjoittanut voi tunnustaa olleensa liberaali nuorena. Nyt vanhemmiten olen alkanut kuitenkin miettiä, että voisiko myös konservatiivisuudella olla jotain sijaa elämässäni tai aatteena yleensä. Tämä on minulle vaikeaa, koska olen hedonisti ja kiinnostuskenttäni yhteiskunnan jäsenenä on varsin kapea. Konservatiivisuus ei välttämättä tarkoita Päivi Räsäsmäistä fundamentaalisuutta tai tiukkaa nutturapäisyyttä, vaan konservatiivisuus voi myös tuoda mukanaan arvoja, joilla on merkitystä yhteiskunnan rakentajana.

Yhteisöllisyydellä on evoluution kannalta suuri merkitys. Jossain vaiheessa kehityshistoriaa ihmiset kyllästyivät olemaan yksinään ja alkoivat muodostaa yhteisöjä. Tämä edellytti kykyä siirtää omia tarpeita syrjään ja halua palvella yhteisöä. Jo antiikin filosofit katsoivat kansalaisella olevan oikeuksia ja velvollisuuksia. Näin hedonistina voin todeta, että ainakin omalla kohdallani oikeuksilla on merkittävä rooli elämässäni. Pieni omatuntoni kuitenkin aina välillä kolkuttaa ja muistuttaa, että en elä täällä yksin, vaan täällä on muitakin. Me olemme yhteisö ja monesti yksilön ongelmat ovat myös yhteisön ongelmia ja yksilön velvollisuudet ovat yhteisön velvollisuuksia.

Platonin valtio perustuu pitkälti työnjakoon. Platonin valtiossa viisaat filosofit pitävät valtaa käsissään, muiden kansalaisten ollessa joko työntekijöitä tai sotilaita. Aristoteles puolestaan yhdistää politiikan ja etiikan. Hänen mukaansa ihminen on luonnostaan yhteisöllinen olento, joka pyrkii elämään yhteisössä ja voi kehittyä ihmisenä ainoastaan yhteisön jäsenenä. 

Myönnän olevani hedonisti. Tämä palvelee hyvinkin markkinatalouden teoriaa nähden ihmisen rationaalisena omaa etuaan maksivoivana ja itseään toteuttavana yksilönä. Kuitenkin, tiedän tämän olevan väärin ja myönnän että yhteiselo vaatii myös yhteisiä velvollisuuksia. Sairas pitää parantaa, vanhukset hoitaa ja lapset ruokkia ja kasvattaa. Luin hiljattain ”Diktaattorin käsikirja” –nimisen teoksen, joka käsitteli liberaalin ja konservatiivisen aatteen eroja mielenkiintoisella tavalla. Konservatiivisuudella on nähty olevan merkittävä rooli ihmisluonteen säätelijänä. Konservatiivisen aatteen mukaan ihmiset ovat luonnostaan täynnä itsekkäitä pyyteitä ja näiden luonteen heikkouksien parantaminen on vaikeaa ellei jopa mahdotonta.  Siksi yhteiskunnan odotetaan antavan selviä sääntöjä ja rooleja siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Auktoriteettien, traditioiden ja instituutioiden rooli korostuu.

Voiko yksilön onnellisuutta korostaa yhteiskunnassa? Onko onnellisuus sinänsä päämäärä? Onko onnellisuutta oikeus vaatia? Hedonisti minäni sanoisi, että kyllä – ainoastaan omalla onnellisuudellani olisi merkitystä. Järkiminäni kuitenkin muistuttaa, että yhteiskunnassa on myös velvollisuuksia – myös semmoisia, jotka eivät aina tunnu kovin kivoilta – mutta, jotka on tehtävä. Tehtävä nimenomaan itse, eikä olettaa, että joku muu tekee. Vapausperiaatteen mukaan kaikille pitää taata mahdollisimman laajat vapaudet niin, etteivät ne rajoita toisten ihmisten samanlaisia vapauksia. Tosin, esimerkiksi yksi Suomen ensimmäisistä taloustieteilijöistä Johan Vilhelm Snellman on ollut sitä mieltä, että  liberalismin puutteena on keskittyminen yksilöön ja hänen hyvinvointiinsa. Snellmannin mukaan kansakunta ja valtio eivät ole olemassa yksilöä varten vaan pikemminkin päinvastoin.

Kun puhutaan onnellisuudesta antiikin Kreikassa, on tapana korostaa erottelua hedonian ja eudaimonian välillä. Karkeasti nämä kaksi onnellisuuskäsitystä voisi erotella toteamalla, että hedonismi koskee alempia, eläimellisiä elämänkokemuksiamme, kun taas eudaimoniassa tarkasteluun otetaan ne kokemisen tavat, jotka erityisesti tekevät meistä ihmisen. Jaottelu on kuitenkin yksinkertaistava ja molempia termejä voi tulkita monin eri tavoin. Joka tapauksessa konservatiivisuuden ei varsinaisesti voisi sanoa olevan muodissa. Yhteiskunnalla on haastavaa, mikäli jokainen meistä allekirjoittaa liberaalit arvot. Tällöin nimittäin osa yhteiskunnan velvollisuuksista jää toteuttamatta.