Tekijä: Jenniina

Hyvä vaalimainonta puhuttelee ja rikkoo rajoja

Posted on by Jenniina

”Ihmiskunnan historia tuntee sekä oikealle että vasemmalle kalleellaan olleita diktaattoreita. Joitakin on vaikeampi asettaa mihinkään tiettyyn lokeroon. Jos tunnet vetoa jompaankumpaan poliittiseen lohkoon, älä huolestu. Voit nousta hirmuvaltiaaksi oikeastaan millä tahansa taustaideologialla, jos pelaat korttisi oikein.” – Olli Pekka Vainio, Katleena Kortesuo, Diktaattorin käsikirja.

Ensi keväänä on jälleen eduskuntavaalit ja tästä innostuneena aloin taas miettiä hyvän vaalikampanjan ja erityisesti vaalimainonnan ominaispiirteitä. Olen huono äänestäjä. En ole edellisvuosina äänestänyt vaaleissa, joten tänä vuonna päätin erityisesti käyttää energiaa hyvän ehdokkaan löytämiseksi. Siksi päätin, että minun on määriteltävä itselleni ne perusteet, joilla valinnan ehdokkaan suhteen teen. Keskityn tässä artikkelissa erityisesti printtimainontaan, jota näkee katujen varsilla aina ennen vaaleja. Lisäksi annan myös muutamia esimerkkejä hauskoista vaalivideoista sekä tehokkaasta viestinnästä.  Artikkelini sisältää myös otteita kirjasta ”Diktaattorin käsikirja”, jota voin suositella kaikille politiikasta ja vallan psykolgiasta kiinnostuneille. Haluan korostaa, että tässä artikkelissa esille nousevat asiat ovat omia mielipiteitäni ja näistä voi olla myös eri mieltä. Keskityn kertomaan sellaisesta viestinnästä, joka puhuttelee itseäni.

Olette varmasti huomanneet, että tien varsilla on usein esillä ehdokaslistoja, joissa on kuva ehdokkaasta sekä ehdokkaan numerosta. Tämän lisäksi valotolpista löytyy ehdokkaiden omia mainoksia. Jotkut ehdokkaista tuottavat myös vaalivideoita, jotka ovat näin Youtube aikakautena näkyvissä mm. juuri Youtubessa.

Otin tämän aiheen esille siitä syystä, että en muista aikaisemmin nähneeni erityisen personoitua vaalimainontaa mitä tulee printtimainontaan. Kirjoitin aikaisemmin tähän blogiin artikkelin valokuvista osana yhteiskunnallista vaikuttamista. On aika jännä juttu, että erilaiset järjestöt kuten ympäristöjärjestöt saattavat tehdä hyvinkin personoitua, puhuttelevaa ja radikaalia mainontaa, mutta vaalimainokset ovat edelleen hyvinkin pelkistettyjä ja toisiaan matkivaa mainontaa. Ehdokkaiden mainonta ei juurikaan poikkea toisistaan ja suurin osa mainonnasta on hyvinkin konservatiivista. Laitan tähän alle kuvan Pelastusarmeijan syrjäytymisen vastaisesta kampanjasta, jolle presidentti Tarja Halonen antoi kasvot. Ehkäpä tälläisestä mainonnasta eduskuntavaaliehdokkaatkin voisivat ottaa oppia erottuakseen muista.

Yksi kaverini toimii erään poliitikon kampanjapäällikkönä ja keskustelin hänen kanssaan siitä, millainen on hyvä kampanja. Hän nosti esille yhdysvaltalaisen poliitikon Alexandria Ocasio-Cortezin kampanjan, joka pohjaa vahvasti tarinalliseen kerrontaan. Cortez nostaa kampanjassaan esille useita eri teemoja. Tämäkin voi toimia, etenkin esimerkiksi ehdokkaan omille kotisivuille kannattaa kerätä mahdollisimman paljon materiaalia useista eri aiheista. Mainonnan long form copy -tyyppiset artikkelit toiminevat myös politiikassa. Katumainonnassa sen sijaan ei pysty kertomaan kovin laajasti omista alueista, joihin haluaa vaikuttaa. Kehottaisinkin kaikkia ehdokkaita valitsemaan 1-3 teemaa ja hydyntämään näitä teemoja mainonnassaan myös visuaalisesti. Kannattaa myös ennalta miettiä millaisessa ympäristössä vaalimainoksen haluaa toteuttaa. Pelkkä kasvokuva ei mielestäni ole riittävä, vaan mainos tarvitsee myös puhuttelevan ympäristön, joka täydentään mainoksen viestiä. TV-mainos, jossa esitellään ehdokkaan kuva ja vaalinumero – ei sekään riitä. Koska vaalimainonta on kallista, kannattaa mainos suunnitella huolella niin, että koko mainostila tulee käytettyä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tästä johtuen niin pääkuvalla, kuin taustallakin on paljon merkitystä. Vanha kliseehän kuuluu, että yksi kuva kertoo enemmäin kuin tuhat sanaa. Mainos, jossa on vain kuva ja yksivärinen tausta, ei ole tehokkaasti hyödynnetty mainos. Muista siis sekä pääkuva, että tausta ja erottaudu tällä.

”Jos henkilöllä on silmälasit ja kaulahuivi, hän on älykäs. Komea ja hienosti pukeutuva tietää, kuinka elämässä menestytään. Urheilumenestys tekee ihmisestä rehellisen ja sinnikkään. Iskelmälaulaja tietää, miltä tavallisesta ihmisestä tuntuu”. – Olli-Pekka Vainio, Katleena Kortesuo, Diktaattorin käsikirja

Tunnen useita eduskunta- ja kuntavaaliehdokkaita ja olen huomannut, että heidän välillään on huomattavia eroja mitä tulee viestintään. Vielä muutamia vuosia sitten olisin äänestänyt nuorta ja akateemisesti koulutettua naista – naisääniä kun haluan antaa. Tutkimukset osoittavat, että hyvännäköiset ihmiset keräävät vaaleissa eniten ääniä. Tätä nimitetään haloefektiksi. Kuten ”Diktaattorin käsikirjassa” todetaan, jos tiedämme, että jollakulla on jokin positiivinen ominaisuus, meidän on helppoa liittää häneen muitakin positiivisia ominaisuuksia. Tästä syystä ihmiset äänestävät usein julkisuudenhenkilöitä. Enää kuitenkaan nätti hymy ja akateeminen kolutus ei riitä minulle. Keskiöön on noussut myös se mitä sanottavaa ehdokkaalla on. Tehokas viestintä on pitkäjänteistä ja jatkuvaa. Mielestäni meillä on paljon ehdokkaita, jotka tekevät säntillisesti viestintää ennen vaaleja, mutta jotka unohtavat viestinnän vaalien mentyä ohi. Tunnen muutaman hyvän ehdokkaan, jotka tekevät viestintää ja ilmiantavat kantojaan säntillisesti ympäri vuoden ja koko vaalikauden ajan. Esimerkiksi Harri Jaskari ja Anna Kontula ovat ehdokkaita, jotka julkaisevat säännöllisesti artikkeleita mediassa ympäri vaalikauden. Huomaan, että myös monilta ehdokkailta puuttuu rohkeutta tulla esille valtamediassa kuten Aamulehdessä. Onko artikkelin julkaiseminen valtamediassa todella niin pelottavaa? Mielestäni hyvä ehdokas erottuu erinomaisella argumentointikyvyllään. Kirjoitustaito on asia, jota ainakin minä vaadin tulevalta ehdokkaaltani ja tietysti myös sitä, että ehdokkaalla on jotain järkevää sanottavaa. Kirjoittamisen kautta ehdokkaat tuovat myös esille näkemyksiään yhteiskunnasta kuten taloudesta, verotuksesta ja työttömyydestä. Kirjoitusten kautta ehdokkaat tuovat siis myös esille ammattitaitoaan ja ymmärrystään yhteiskunnasta. Mielestäni politiikoksi haluavalta tarvitsee olla perusasiat kunnossa – esimerkiksi juuri verotuksen osalta, jotta tietää mistä puhuu. Toki kaikkea ei tarvitse osata ja yleensä ehdokkaat keskittyvätkin niihin asioihin, jotka ovat lähellä heidän omaa osaamistaan. Esimerkiksi opettajat saattavat keskittyä koulutuskeskusteluun ja sairaanhoitajat terveydenhuollosta puhumiseen. Opettajakin kun saattaa päätyä talousvaliokuntaan. Hyvä poliitikko hallitseekin hyvin eri ryhmien tapoja viestiä. Kuitenkin, mielestäni hyvä ehdokas hallitsee hyvin useita yhteiskunnan osa-alueita, eikä pelkästään omaa substanssialuettaan. Olen myös huomannut, että osa ehdokkaista ei juuri koskaan sano kantaansa asioihin, vaan tyytyy vaan mieluummin pyörittelemään asioita. Minulle tärkeää on, että ehdokkaalla on vahvoja ja perusteltuja mielipiteitä, jotka tulevat esille.

Ajattelin seuraavaksi perehtyä erilaisiin viestinnän tehokeinoihin, joita eri puolueet ja ehdokkaat käyttävät omassa mainonnassaan. Hyvää viestintää voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Esimerkiksi huumori voi olla hauska keino, joka jää ihmisten mieliin ja jolla voi erottua. Alla hauska Suomen yrittäjien vaalivideo.

Toisaalta vakava viesti – kuten Pelastusarmeijan kampanja – herättelee potentiaalisia ehdokkaita äänestämään. Viesti kannattaa aina määritellä siltä pohjalta ketä kohderyhmää sillä aikoo tavoitella.

Joskus erilainen tapa lähestyä vaalivideossa saattaa toimia. Alla esimerkki Elina Lepomäen vaalivideosta viime eduskuntavaaleista.

Puhuttava slogan on iso osa viestin vaikuttavuutta. Tässä Keskusta puolueen sloganissa on mielestäni hyvä sanoma: ”Me pidämme ääntä niidenkin puolesta, jotka eivät siihen itse pysty”. Heikkoihin lapsiin viittaaminen koskettaa.

Locus communis on käsite, jota eri puolueet hyödyntävät viestinnässään. Locus communis tarkoittaa sitä, että viestissä halutaan korostaa jotain yleensä mielipiteitä herättävää asiaa, josta puolue tunnetaan. Esimerkiksi Vihreät korostavat usein feminismiä ja rasismin vastaisuutta puheissaan ja Perussuomalaiset keskittyvät maahanmuuton vastaisten viestien levittämiseen. Nämä ovat väittämiä, joista kannattajat eivät voi olla eri mieltä.

”Jos sisäryhmän jäsen tekee jonkin päätöksen, hän tekee sen pitkällisen harkinnan jälkeen ja hyvin perustein. Sen sijaan ulkoryhmän päätökset selitetään ryhmälle annetuilla ominaisuuksilla. Esimerkiksi kokoomuslaiset haluavat laskea veroja, koska he ovat ahneita, eivät siksi, että he ajattelevat sen vaikuttavan piristävästi talouteen. Vastaavasti vasemmistolaiset haluavat nostaa veroja, koska he haluavat, että heitä paapotaan, eivät siksi, että he haluavat rakentaa toimivaa infrastruktuuria”. – Olli-Pekka Vainio, Katleena Kortesuo, Diktaattorin käsikirja

Vastadoktriini on keino, jota hyödynnetään laajastii poliittisessa viestinnässä. Vastadoktriini tarkoittaa sitä, että viestinnässä keskitytään sellaiseen viestintään, jossa mielipiteet ovat vastakkaisia kilpailevaan puoleen verrattuna. Esimerkiksi Amerikan presidentti Bushin hautajaisissa keskityttiin korostamaan hänessä kaikkia sellaisia piirteitä, joissa Trump on vastakkainen ja näin rakennettiin tietoisesti erilaista kuvaa presidentti Bushista Trumpiin verrattuna. Monesti vastadoktriineissa mennään jopa liiallisuuksin, jolloin halutaan tahallisesti luoda vastakkainasettelua eri osapuolien välille. Tällöin saatetaan kertoa ihan höpölöpöjuttuja vailla totuuden perää. Alla Youtubesta löytämäni debatti, jossa kokoomuksen Wille Rydman ja vasemmistoliiton Dan Koivulaakso hyödyntävät vastadoktriinia keskustelussa.

Yksilön arvot määrittävät pitkälti sitä, kuinka heitä tulee lähestyä vaalimainonnassa. Sen takia ehdokkaan tuleekin olla perillä niistä arvoista, joita hän haluaa puolustaa sekä kohderymistä, joita nämä arvot puhuttelevat.

”Konservatiiveille puhuttaessa tulee korostaa sellaisia asioita kuin perinteet, erilaiset pyhät asiat ja paikat, sekä lojaalisuus perheelle, suvulle ja kotimaalle sekä muille instituutioille. Näitä liberaalit eivät kykene tunnustamaan, ja he tyypillisesti näkevätkin nämä asiat puhtaasti negatiivisina”, – Olli-Pekka Vainio, Katleena Kortesuo, Diktaattorin käsikirja

Laitan tähän loppuun hauskan SAK:n vaalimainoksen, joka hyllytettiin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa.

Jos teitä kiinnostaa tietää mitä retorisia keinoja ovat yleistys, yksittäistapausten käyttö, savusilli, naturalistinen virhepäätelmä, olkinukke ja monet muut, suosittelen teitä lukemaan kirjan ”Diktaattorin käsikirja”.

Kiinteistönvälityksen juurilla

Posted on by Jenniina

Ajattelin ottaa tämän kertaisen markkinointia käsittelevän postaukseni aiheeksi lempilapseni eli kiinteistönvälityksen. Painotan, että minulla ei ole kokemusta alalta, mutta olen seurannut markkinointimielessä alaa ja sen trendejä. Tampereen keskustassa kun kävelee, niin havaitsee, että siellä on kiinteistönvälitystoimistoja vähän joka kulmassa. Joku kiinteistönvälityksessä siis kiehtoo. Villi arvaukseni on, että Kaisa Liskin ja Jehtro Roostedin kaltaiset menestymistarinat ovat houkutelleet alalle uusia yrittäjiä. Käsitykseni mukaan ala on kuitenkin aika raadollinen ja moni joutuu todenteolla kamppailemaan leipänsä eteen. Töitä tehdään paljon myös viikonloppuina, mikä on asiakkaille paras aika kierrellä myytäviä asuntoja.

Näin sosiaalisen median aikakaudella on mielenkiintoista seurata eri kiinteistönvälitysfirmojen markkinointia. Olen havainnut, että tässä eri yritysten välillä on eroja. Kiinteistönvälitysalalla on joitain yrityksiä, jotka ovat panostaneet markkinointiin sosiaalisessa mediassa enemmän kuin toiset.

Olen itse sitä mieltä, että tarina ratkaisee myös tällä alalla. Jotkut onnistuvat brändäyksessään paremmin kuin toiset. Oma suosikki kiinteistönvälitysfirmani Tampereella on edesmennyt Köyhä & Poika, jonka visuaalinen ilme puhuttelee. No ilme ei täysin toiminut, sillä yritys on sittemmin tehnyt konkurssin. Facebookissa on mielenkiintoista seurata eri kiinteistönvälitysfirmojen markkinointia. Vielä mielenkiintoisempaa tästä tekee se, että osa kiinteistönvälitysfirmoista panostaa enemmän sosiaaliseen mediaan markkinoinnissaan – ja tämä kyllä näkyy Facebookin tykkääjämäärissä. Facebook on siitä kätevä työväline, että siellä mainostava yritys nousee usein hyvin esille. Googletin sanan kiinteistönvälitys ja Adwords mainokset ylettyivät yli kymmenelle sivulle asti. Googlessa siis kiinteistönvälitysalalla on todellista kilpailua, eikä Google-mainonnalla näin välttämättä saada kaikkia tehoja irti.

Olen käyttänyt koulutuksissani esimerkkiyrityksenä suomalaista BO LKV yritystä. Tein viime maaliskuussa markkinointitutkimusta siitä, miten eri kiinteistönvälitysfirmat mainostivat Facebookissa. BO LKV on siitä jännä yritys, että sillä on eniten tykkääjiä Facebookissa kaikista eri alan yrityksistä. Jotain firman brändäyksessä on tehnyt oikein. Omassakin tuttavapiirissäni viisi henkilöä tykkää BO LKV:n mainoksista ja muilla firmoilla ei ole tykkääjiä. Onko siis kyseessä brändi, logo, asuntojen stailaus vaiko sivuston tarjoama sisältö? Kun BO LKV:n tarjoamaan sisältöön perehtyy syvällisemmin, niin huomaa, että yritys todenteolla erottuu markkinoillaan. Yritys tuottaa monipuolista sisältöä Facebook sivuilleen, eikä esimerkiksi esittele vain myytäviä asuntojaan.

Viime pääsiäisenä BO LKV mainosti sivuillaan näin:

Hyvät Facebook-sivut vaativat jonkin houkuttimen. Erilaisten kilpailujen avulla yritys houkuttelee sivuilleen paljon seuraajia ja näin siinä sivussa mainostaa myös aktiivisesti varsinaisia päätuotteitaan eli asuntoja

Lisäksi yritys tuottaa muuta asumiseen liittyvää täytesisältöä sivuilleen.

 

Toinen mielestäni kiinnostava kiinteistönvälitysfirma, joka tuottaa ainakin ajoittain kiinnostavaa sisältöä, on VIVA LKV. VIVA LKV on yksi Suomen suosituimmista kiinteistönvälitysfirmoista, joka hyödyntää Facebookia laaja-alaisesti markkinoinnissaan toimittamalla kiinnostavia sisältöjä – myös varsinaisen työn ulkopuolelta.

Hyvillä Facebook-sivuilla välittäjä ei houkuttele ainoastaan potentiaalisia asiakkaita, vaan myös potentiaalisia ostajia. Hyvistä asunnoista käydään kilpailua välittäjien kesken, sillä jotkun asuinalueet ovat suositumpia kuin toiset. Tästä syystä hyvä kiinteistönvälitys firma rakentaa brändiään pitkäjänteisesti. Kiinteistönvälityksen tarkoituksena ei ole ainoastaan houkutella asiakkaita, vaan saada myös vanhat asiakkaat palaamaan. Tämän vuoksi luottamus alalla on tärkeää. Tutkimukseni perusteella – syystä tai toisesta – sosiaalista mediaa ei vielä osata käyttää täysillä hyödyksi kiinteistönvälitys alalla. Esimerkit kuitenkin osoittavat, että systemaattisen sosiaalisen median rakentaminen on hyödyksi yrityksille.

Vihreät innovaatiot osana ekologista kuluttamista

Posted on by Jenniina

Vihreät innovaatiot on termi, joka on ollut pinnalla vasta muutamia vuosia. Vihreille innovaatioille ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttyä kansainvälistä tai kansallista määritelmää. Termejä vihreä innovaatio, ekoinnovaatio ja ympäristöinnovaatio käytetään usein päällekkäin tarkoitettaessa samaa asiaa. Vihreät innovaatiot antavat kuitenkin suunnan tulevaisuuden innovaatioille, kun yritykset yrittävät miettiä kuinka tehdä ekologisesti kestäviä tuotteita. Usein vihreitä innovaatioita syntyy, kun yritykset muokkaavat perinteisiä liiketoimintamallejaan. Vireät innovaatiot voidaan siis nähdä mahdollisuutena uudistaa liiketoimintaa.

Kaikki innovaatiot syntyvät usein jostain tarpeesta. Vihreissä innovaatioissa tarpeena on tehdä tuotteita ympäristöarvoja kunnioittaen. Esimerkiksi nyhtökauraa on tarjottu ratkaisuna lihatuotteille, jotka ovat huomattavasti ympäristöä kuormittavia. Boston Consulting Groupin ja MIT Sloan Managementin julkaiseman tutkimuksen pohjalta voidaan nähdä, että yritykset näkevät kestävässä kehityksessä mahdollisuuden uusiin innovaatioihin, markkinaosuuden kasvattamiseen, energiatehokkuuden parantamiseen sekä kilpailuedun rakentamiseen. Vihreiden innovaatioiden ohella voidaan puhua myös Cleantech-yrityksistä. Cleantech yritykset tekevät innovaatioita, joilla pystytään vähentämään tai ehkäisemään liiketoiminnan negatiivisia ympäristövaikutuksia.

OECD:n tutkimuksen mukaan Suomi on edelläkävijä innovaatio-osaajien kouluttamisessa sekä määrässä. Suomi on myös kärkisijoilla kestävien innovaatioiden tuottamisessa. Pk-yritykset muodostavat merkittävän osan Suomen yrityksistä ja on arvioitu, että noin 64 % päästöistä tulee nimenomaan pk-yrityksistä. OECD onkin laatinut erityisen pk-yrityksille suunnatun oppaan vastuullisen liiketoiminnan integroimiseksi osaksi pk-yritysten toimintaa. Pk-yrityksillä on joustavuutensa ja sopeutumiskykynsä vuoksi paremmat edellytykset vihreään innovointiin kuin suuremmilla yrityksillä. Kuten olen jo aikaisemmin todennut tutkimuksissani, yritysten verkostoituminen lisää myös vihreidin innovaatioiden syntyä.

Kestävä kehitys koostuu kolmesta eri osa alueesta, jotka ovat ekologinen kestävyys, taloudellinen kestävyys sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Kaikille näille osa-alueille voi syntyä vihreitä innovaatioita. Tutkimukseni mukaan myös yritykset voisivat tuoda markkinointiviestinnässään ja vastuullisessa viestinnässään esille vihreätä innovaatiotoimintaansa. Innovaatiot ovat tärkeä osa, kun ajatellaan kestävän kehityksen edistämistä.

Innovaatiot yleensä voidaan jakaa kolmeen osaan: prosessi-innovaatioihin, organisaationallisiin innovaatioihin sekä tuoteinnovaatioihin. Myös kaikki nämä innovaatiotyypit voivat olla luonteeltaan vihreitä. Prosessi-innovaatioilla pyritään parantamaan tuotteiden ja palveluiden tuotantoa ekotehokkaammaksi. Organisaatiolliset innovaatiot edellyttävät yrityksen rutiinien ja rakenteiden uudelleen organisointia. Tuoteinnovaatiot ovat parannuksia tai kokonaan uusia tuotteita tai palveluita.

Vihreään innovointiin siirtyminen parantaa yrityksen kustannusrakennetta, kun materiaaleja ja raaka-aineita kuluu vähemmän. Lisäksi yrityksen ympäristönsuojelun kustannukset pienenevät vihreiden innovaatioiden kautta. Myös tuotteiden turvallisuus paranee ja ympäristöriskit pienenevät.

Fossiilisten polttoaineiden korvaajat

Koska ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista dilemmoista, ovat yritykset lähteneet taistelemaan tätä vastaan erilaisten vihreiden innovaatioiden avulla. Fossiilisten polttoaineiden korvaajia voivat olla mm. sähköautot, aurinkokennot sekä tuulivoima. Neste Oil on lisännyt eläinperäisten rasvojen käyttöä osana bensiinintuotantoa ja metsäjätti UPM investointi sellunkeiton sivuvirtana syntyvän mäntyöljyn jalostamiseen liikennepolttoaineeksi. Toyota on kehittämässä autoa, joka puhdistaa ilmaa samalla kun autoa ajetaan. Päästöjen hinnannousu kannustaa vihreisiin innovaatioihin. Hinnan asettaminen päästöille nostaa vihreiden
teknologioiden arvoa.

Faraday Future on yksi modernien sähköautojen kehittäjistä

Puhdas vesi – ehtyvä resurssi

Meille suomalaisille makeata vettä on rajattomasti saatavilla, mutta tilanne ei ole ollenkaan niin hyvä monessa muussa maassa. Esimerkiksi Australia tuottaa makean vetensä merivedestä raskaan teollisen prosessin avulla, joka kuluttaa huomattavia määriä energiaa. MIT:in yliopisto sekä yritys nimeltä Jain Irrigation Systems ovat kehittäneet systeemin, jolla makeata vettä voidaan tehdä merivedestä uusiutuvaa energiaa hyväksikäyttäen – tarkemmin sanottuna aurinkoenergiaa ja ultraviolettista säteilyä hyödyntäen. CES-niminen yritys on puolestaan kehittänyt suihkun, joka kertoo sinulle, paljonko olet kuluttanut vettä. Näin voit säädellä oman kulutuksesi tasoa.

Päästövapaat rakennukset

Suurin osa maiden energiankulutuksesta tulee rakennuksista, joissa asumme. Australialainen yritys Archiblox on kehittänyt rakennuksen, joiden energiankulutus on täysin hiilidioksidivapaata. Lisäksi vakavista ympäristöongelmista kärsivä Kiina on alkanut suurta metsäkaupunkia Etelä-Kiinaan. Liuzhou Forest Cityssä, kuten hanketta kutsutaan, luonto on läsnä kaikkialla. Sinne tulee muun muassa noin miljoona kasvia ja 40 000 puuta. Kasvillisuus voi imeä itseensä 10 000 tonnia hiilidioksidia, mikä vastaa yli 2 100 auton päästöjä. Kaupunki myös tuottaa vuosittain 900 tonnia happea.

Suomessa metsäalalle on syntynyt aivan uusia tapoja hyödyntää puuta, kuten alla oleva videokin kertoo.

Kävelystä energiaa

Lousiana Tech University on kehittänyt erityiset ekokengät. Näissä askeleet tuottavat sähköä ja kengät sisältävät pienet generaattorit, joiden tuottama sähkö voidaan ohjata pattereihin.

Kesän energiaa talven lämmöksi

Honggerberg tiedekampus Sveitsissä ottaa talteen kesällä tuotetun lämmön ja säilöö sen talven tuotantoa varten.

Ekologinen kuluttaminen

Yksi mielenkiintoinen yritys, jonka ekologista mainontaa on viime aikoina pyörinyt televisiossa on Atria. Olen todella iloinen siitä, että Atrialla on lihatuotteissaan käytössä pakkauksia, joissa on minimoitu muovin käyttö. Näitä olen odottanut ja ostankin varmaan jatkossa jauhelihani Atriasta. Alla yksi auringoenergian käyttöä koskeva video.

 

Vastuullinen kampanjointi osana vastuullista liiketoimintaa

Posted on by Jenniina

Olettekin ehkä jo huomanneet, että kaikki vastuullisuuteen liittyvät teemat kiinnostavat minua. Juttelin muutamia  vuosia sitten erään ystäväni kanssa muoviteollisuudesta ja muovien haitallisuudesta eliöstölle ja valtamerille. Kerroin hänelle, että välttelen muovisten kahvinkansien ostamista, koska haluan minimoida muovin käyttöä sen ympäristöä kuormittavasta vaikutuksesta johtuen. Kaverini tuhahti tähän, että samallahan tuetaan muoviteollisuutta. Minusta tämä on väärä yltiökapitalistinen asenne, sillä myös vastuulliseen liiketoimintaan sijoittaminen tuottaa uusia keksintöjä ja liiketoimintaideoita. Ideana tässä on vaan se, että nämä tuotteet valmistetaan ekologisia arvoja kunnioittaen.

Kävin muutamia vuosia sitten kauppakorkeakoulussa sijoitusviestinnän kurssin, jossa käsiteltiin paljon vastuullista liiketoimintaa sekä vastuullisuusraportointia. Muistan lukeneeni tutkimuksen, jonka mukaan vastuullista liiketoimintaa harrastavat yritykset tekevät parempaa tulosta kuin ei vastuulliset yritykset. Meille kävi kurssilla puhumassa evankelisluterilaisen kirkon sijoituksista vastaava henkilö – siis kyllä, myös valtion kirkkomme harjoittaa sijoitustoimintaa. Kirkko on sinänsä jännä instituutio, että sen sijoitustoimintaa ohjaavat vahvat moraaliset arvot. Yritysten, johon kirkko sijoittaa rahojaan, on toimittava vahvasti eettisesti sekä ympäristöystävällisesti. Esimerkiksi lapsityövoiman käyttöä valvotaan tarkasti.

Olen jo sen verran perehtynyt vastuulliseen liiketoimintaan, että minulle on ollut suuri yllätys huomata, kuinka paljon eri yritykset harjoittavat vastuullista liiketoimintaa. Monesti vastuullinen liiketoiminta ei kuitenkaan näy asiakkaille, joiden tulisi itse hakea tietoa yrityksistä ja niiden vastuullisen liiketoiminnan toimintaperiaatteista. Kaikesta huolimatta mielestäni vastuullisessa liiketoiminnassa on vielä markkinarakoa yrityksille. Ekologinen ja sosiaalisesti kestävä toiminta voivat oikeasti synnyttää uusia tuotteita ja tapoja toimia. Moni varmasti miettii, että maailmanloppu alkaa jo häämöttää horisontissa. Olen kuitenkin itse optimistinen. Olemme ihmiskuntana selvinneet jo kymmeniä tuhansia vuosia. Minulla onkin vahva usko siihen, että pystymme nytkin löytämään ratkaisun maapallomme ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.

Näkisin, että yritysten tämänhetkisenä suurena haasteena on löytää oikeat kanavat, missä viestiä vastuullisista teoista. Mielestäni yritykset voisivat hyödyntää vastuullisuusteemoja yhä enemmän markkinoinnissaan, sillä näitä ei vielä juuri mitenkään tuoda esille esimerkiksi mainonnassa. Sosiaalinen media on erittäin hyvä kanava viestiä vastuullisuusteoista, sillä 63 % kuluttajista hakee netistä tietoa eri brändeistä. Vastuullisiin tekoihin perehtyminen on yhä edelleen isolta osin kuluttajan omalla vastuulla. Moni yritys on jo kehittänyt omia vastuullisuusindikaattoreita, mutta nämä voitaisiin yhä enemmän kytkeä osaksi vastuullisesta liiketoiminnasta viestimistä. Vastuullisuusviestintä on hyvä keino ohjata kuluttajien kysyntää. Ehkä suurempana kysymyksenä tässä on, että yritetäänkö vastuullisuusviestinnällä kenties peitellä jotain yritysten muita toimintoja, jotka eivät niin helposti kestä päivänvaloa. Asuessani Saksassa huomasin, että siellä julkaistiin vuosittain lehtiartikkeli eri ruokakauppojen ruokien päästöpitoisuuksista eli siitä kuinka paljon nämä elintarvikkeet sisälsivät jämiä ympäristömyrkyistä. Saksassa kuluttajalla todellakin on valtaa sillä näillä tutkimuksilla oli aina suora vaikutus tuotteiden myyntiin eri kauppaketjuissa. Saksalaiset ovat hyvin tarkkoja ekologisista asiasta ja sanoisin, että maa on meitä suomalaisia edellä näissä asioissa.

Vastuullisuuteen liittyen Suomessa on tarjota seuraavanlaisia lukuja. Viestintätoimisto Milttonin vuonna 2014 julkaiseman tutkumuksen mukaan:

  • 54 % suomalaisista pitää yrityksen vastuullisuutta vähintään tärkeänä ostopäätöstä tehtäessä.
  • 63 % on valmiita boikotoimaan vastuuttomasti tuotettuja tuotteita tai palveluita.
  • 46 % arvioi, että vastuullisuus on tärkeää tai erittäin tärkeää arvioitaessa nykyistä tai mahdollista työnantajaa.

Esittelen teille seuraavaksi erilaisia tapoja tehdä vastuullista mainontaa. Nämä esimerkit on koottu netistä eri yritysten sivuilta ja tutkimuksista ja ne ovat jollain tavalla kiehtoneet itseäni. Kuten aikaisemmin jo kirjoitinkin vastuullinen liiketoiminta voidaan jakaa kolmeen osaan ympäristövastuuseen, taloudelliseen vastuuseen ja sosiaaliseen vastuuseen.

Yksi vastuullisuuden teemoista keskittyy sosiaaliseen vastuuseen. Alla olevat esimerkit kertovat tästä.

Yllä oleva mainos on Lee Jeansin kampanjasta, jossa taistellaan rintasyöpätutkimuksen puolesta. Mainos on niinkin vanha kuin vuodelta 1996. Kampanjan ideana oli, että jokaisista ostetuista farkuista lahjoitettiin 5 dollaria syöpätutkimukseen. Farkkuja myytiin eri yrityksille, jotka sitten jakoivat farkkuja eteenpäin työntekijöilleen. Yhteensä kampanjaan osallistui lopulta liki 3000 yritystä ja kampanjan avulla saatiin kerrytettyä varoja yhteensä 30 miljoonaa dollaria.

Vastuullinen liiketoiminta voi tarkoittaa myös yhteiskunnallista vaikuttamista. Moni varmaankin teistä muistaa Doven 2004 vuonna lanseeraaman ”Campaign for real beauty” kampanjan, jonka ydinviestinä on se, että kaikki naiset koosta riippumatta ovat kauniita.

 

Yksi talouslehti Forbesin esille nostamista vastuullisen liiketoiminnan kampanjoista on juomajätti Pepsin Super Bowl ottelun yhteydessä lanseerattu kampanja, jonka tarkoituksena on tukea sellaisia ideoita, jotka ”piristävät maailmaa” tai toisin sanoen ”refresh our world”. Pepsi antaakin joka kuukausi 1,3 miljoonaa dollaria erilaisiin toimenpiteisiin kuten ympäristön hyvinvointiin, koulutukseen tai vaikka asumissuojien rakentamiseen. 

Hyväntekeväisyystyö on osa amerikkalaista perinnettä ja ehkä tästäkin syystä rapakon takaa löytyy useita esimerkkejä erilaisista hyväntekeväisyysprojekteista, joissa yritykset ovat olleet mukana. Esimerkiksi Protect & Gamble lähti näkyvästi mukaan tukemaan hurrikani Katarinan uhreja lahjoittamalla ilmaisia vaatteita myrskyssä kotinsa menettäneille.

Olen aina ihaillut ranskalaisen L’Occitanen tuotteita, vaikken ole ikinä raaskinutkaan ostaa niitä. L´Occitane on myös yksi yrityksistä, joka on lähtenyt aktiivisesti mukaan vastuulliseen liiketoimintaan ja nimenomaan sosiaalisesti vastuulliseen liiketoimintaan. L’Occitane on lahjoittanut lähemmäs kaksi miljoonaa dollaria hyväntekeväisyyteen Orbis nimiselle hyväntekeväisyysjärjestölle, jonka missiona on edistää ihmisten näkökykyä erityisesti kehitysmaissa.

Suomessakin käynnistyi taas hiljattain ”Vastuullinen kesäduuni” -kampanja, jonka tarkoituksena on rohkaista yrityksiä antamaan opiskelijoille kesätöitä jossain yrityksessä.

Kuuma puheenaihe: henkilöbrändäys osana yrityskuvaa

Posted on by Jenniina

Katselin tässä hiljattain taas Sofi Oksasen haastattelua enkä voinut olla miettimättä, että ompas siinä hyvin rakennettu henkilöbrändi. Pidin työpaikallani kuukausi sitten koulutusta henkilöbrändäyksestä, jossa oli tarkoituksena kehittää työntekijöiden omaa henkilöbrändiä osana yrityskuvaa. Työntekijöillä kun on suuri rooli siinä millaista yrityskuvaa he lähettävät eteenpäin yrityksestään. Käytin esimerkkinä sellaisia henkilöbrändejä kuin Sofi Oksanen, Björn Wahlroos, Mikko Hyppönen, Alexander Stubb, Kirsti Paakkanen ja Sixten Korkman. He ovat mielestäni onnistuneet henkilöbrändäyksessä kehittämään ympärilleen varsin vahvan ajatusjohtajan maineen. Tosiaan – ajatusjohtajuus on yksi termeistä, joita käytetään paljon mediassa nykyään. Pidän erityisesti Mikko Hyppösestä. Hänen Twitter-tilillään on enemmän seuraajia kuin edustamallaan yrityksellä F-Securella. Mielestäni Hyppönen on todenteolla onnistunut nostamaan yrityksensä brändiä oman henkilöbrändinsä kautta.

Jokainen meistä on brändi – halusimmepa tai emme, joten on tärkeää ymmärtää mikä osuus omalla itsellä on yritysbrändin luomisessa sekä maineenhallinnassa. Meillä on oma mielipiteemme henkilöbrändäyksestä. Osa rakentaa tietoisesti omaa brändiään – osaa asia ei voisi enempää kiinnostaa. Kuitenkin, ihan jokainen meistä on brändi. Tästä syystä onkin tärkeää miettiä, mitä asioita itsessään haluaa korostaa ja tuoda esille eri yhteyksissä. Fiksu miettii vähän ennalta mihinkä suuntaan haluaa henkilöbrändiään kehittää, mitä asioita haluaa nostaa esille sekä korostaa.

Henkilöbrändäystä ovat kaikki kohtaamiset asiakkaan ja muiden sidosryhmien kanssa. Lisäksi henkilöbrändäystä voi tehdä sosiaalisen median eri kanavissa kuten blogeissa, Facebookissa ja Linkedinissä. Meistä jokainen on oma itsensä ja oma persoonansa, joten jokaisen henkilöbrändi on väistämättä erilainen kuin muilla. Pääsääntöisesti kannattaakin olla oma itsensä eikä näytellä jotain muuta. Tästä huolimatta päivittäisissä kohtaamisissa muiden kanssa kannattaa kuitenkin miettiä, mitä asioita erityisesti haluaa nostaa itsestään esille ja mitä asioita kannattaa jättää sanomatta. Jokaisella meillä on mahdollisuus mukautua eri tilanteisiin. Siksi päivittäisissä kohtaamisissa kannattaakin käyttää harkintaa. Sosiaalisessa mediassa henkilöbrändin rakentaminen on helppoa, koska siellä pystyy paremmin etukäteen miettimään mihin suuntaan brändiään haluaa rakentaa, millaista viestiä haluaa välittää ja millä tavoin haluaa tätä tehdä.

Henkilöbrändin rakentaminen alkaa yksityishenkilön omasta sisältöstrategiasta. Brändääjän pitää määritellä lähtökohdat, tavoitteet ja kohderyhmä. Sisältöstrategia auttaa brändin viestin terävöittämisessä, jolloin henkilöbrändi pysyy yhtenäisenä. Sosiaalisessa mediassa brändi kannattaa keskittää muutamiin kanaviin kerrallaan. Lähes kaikkia onnistuneita henkilöbrändejä yhdistää Suomessa se, että he tuottavat laadukasta sisältöä aktiivisesti eri medioihin. Henkilöbrändin kannalta on tärkeää, että se luo aktiivisesti uutta sisältöä kohderyhmälleen.

1900-luvun alun menestysbisnekset (esimerkkeinä Ford Motor Company ja perustaja Henry Ford, The Walt Disney Company ja perustaja Walt Disney) rakennettiin suurien persoonien päälle, jotka edustivat tuotetta ja veivät kehitystä eteenpäin. Tänäkin päivänä ihmiset haluavat nähdä oikean ihmisen tuotteen takana eivätkä vain palkattua mainosnaamaa. Toimialat ja yritykset hyötyvät alansa henkilöbrändeistä. Henkilöbrändeillä on tapana keskustella työstään ja toimialastaan laajasti, synnyttää kiinnostusta ja jakaa toimialaa koskevia uutisia ahkerasti. Tämä tietää näkyvyyttä myös toimialalla toimiville yrityksille.

Nykyään puhutaan paljon ajatusjohtajuudesta. Haluaako teidänkin yrityksenne olla ajatusjohtaja omalla toimialallaan? Ajatusjohtajuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö tai yritys on omalla toiminnallaan ansainnut oman ydinosaamisensa auktoriteetin. Ajatusjohtajaksi ei tulla sattumalta, vaan se vaatii määrätietoista työtä. Sisältömarkkinointi on keino edistää ajatusjohtajuutta. Ajatusjohtaja kertoo, tulkitsee ja luo näkemyksiä toimialaa puhuttavista ilmiöistä ja siitä, miten murrokseen voidaan vastata. Parhaat ajatusjohtajat loihtivat itselleen kilpailuetua luomalla tai muokkaamalla kysyntää. Yksi yrityksen strategisista tavoitteista voi olla juuri ajatusjohtajuuden rakentaminen.

Co-Branding – yhteisbrändäyksellä uusiksi tuotteiksi

Posted on by Jenniina

Eräs itseäni pitkään kiinnostanut markkinoinnin käsite on co-branding. On yleinen tosiasia, että monesti uusia innovaatioita syntyy, kun eri toimialat menevät päällekkäin. Samalla tavoin co-brändäyksessä uusia tuotteita syntyy kun kaksi brändiä löytävät toisensa ja synnyttävät näin uusia tuotteita. Esittelenkin tässä artikkelissa mielenkiintoisia co-brändäyksen avulla syntyneitä tuotteita. Co-branding tuotteita löytyy erityisesti elintarviketeollisuudesta.

Co-brändäyksen vahvuuksia on se, että se tuo uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja lisää asiakkaan brändeistä kokemaa arvoa. Kilpailluilla markkinoilla yhteistyö muiden brändien kanssa vahvistaa kilpailuasetelmaa, kun kaksi brändiä yhdessä lyövät muut pois kilpailusta. On myös havaittu, että co-branding lisää asiakkaan luottamusta tuotteisiin. Co-brändäyksen ehdottomana etuna on riskien jako kahden merkin kesken.

Co-Branding tyypit voidaan jakaa neljään luokkaan. Laitan ne nyt tähän englanniksi, koska suomentaminen on varsin työlästä:

  1. Ingredient Co-Branding
  2. Promotial/Sponsorhip Co-Branding
  3. Value Chain Co-Branding
    1. Product Service Co-Branding
    2. Supplier retailer Co-Branding
    3. Alliance Co-Branding
  4. Innovation based Co-Branding
  5. Shared Product Equity Co-Branding

 

Co-brändäystä voi myös tarkastella SWOT-analyysin kautta.

Lähde: https://www.slideshare.net/mohsinkhan87/co-branding-12491019

Yksi uusin Co-brändäys tuotteista on Nordqvist jäätee. Tämä ei ole sinässää perinteinen co-branding tuote, koska tuotteessa eivät kaksi merkkiä yhdisty, mutta tuote yhdistää innovatiivisesti Laitilan virvoitustehtaan limonadit sekä Arvird Nordqvistin suositun Keisarin morsian teen.

Toinen mielenkiintoinen co-branding tuote samalta valmistajalta on Muumit tee. Nordqvist on kehittänyt useita eri tee-tuotteita, joissa Muumihahmot seikkailevat. Alla kuva näistä tuotteista.

 

Muumit ovat lyöttäytyneet yhteen myös Oxygenol hammastahnan kanssa. Näkisin, että tässä tapauksessa tunnetunpi muumi nostaa Oxygen hammastahnan arvoa.

Holanda on puolestaan kehittänyt erilaisia jäätelöitä hyödyntäen näissä tuotteissa tunnettuja makeisia ja keksejä.

 

Kuuluisa ja maukas Philadelphia juusto on lyöttäytynyt yhteen yhtä kuuluisan Milka suklaan kanssa. Tulos: uusi ja maukas sulatejuusto vaativaan makuun.

 

Seuraavassa tuotteessa kuuluisa Heinz ketsuppi sekä tunnettu Walkers-sipsimerkki ovat lyöttäytyneet yhteen luomalla samalla uusia makuja.

Myös keksinvalmistaja LU ja Daim ovat lyöttäytyneet yhteen luodakseen uusia makuja.

Co-Branding tuotteita löytyy myös muualta kuin elintarviketeollisuudesta. Seuraava esimerkki valottaa yhteistyötä Master Cardin ja Virgin-tuotemerkin välillä.

Myös Apple ja Nike ovat lyöttäytyneet yhteen luomalla uuden tuotteen urheilusta kiinnostuneille.

Kuten kuvasta näkyy suosittu KFC ja Tacobell ovat lyöttäytyneet yhteen ravintolan muodossa.

 

Alla ehkä yksi hienoimmista tavoista tehdä co-brändäystä. Näissä limonadeissa Coca-Cola on lyöttäytynyt yhteen tunnettujen vaatemerkkien kanssa luoden eksklusiivia limonadipulloja elitistiseen makuun.

Alla oleva kuva valottaa Kenzon ja H&M yrityksen yhteistyötä. Sekä toinen kuva Versacen ja H&M:n yhteistyötä.

Kuten alla olevasta kuvasta näkyy valtaisan suosion saanut Uber tekee yhteistyötä BMW-automerkin kanssa.

 

Oli pakko vielä laittaa tähän loppuun viimeaikoina mediahuomiota saanut Marimekon ja Cliniquen yhteistyöllä syntynyt huulipunasarja

 

Seuraavista linkeistä löydätte lisää mielenkiintoisia co-branding tuotteita:

https://www.linkedin.com/pulse/co-branding-cooperating-compete-ana-barreto/

https://blog.hubspot.com/marketing/best-cobranding-partnerships

Oletko sinä kiinnostunut mahdollisuudesta tehdä yhteistyötä muiden merkkien kanssa? Hakeeko tuotekehityksesi uutta suuntaa? Autan sinua mielelläni miettimään brändillesi sopivaa yhteistyötä muiden brändien kanssa.

 

.

Lisensoinnilla potkua bisnekseen

Posted on by Jenniina

Amerikkalaiset osaavat kaupallistamisen ja muut maat ovat seuranneet heidän perässään. Jos mietitään esimerkiksi Walt Disneytä, voidaan huomata, että monet Disneyn hahmot on lisensioitu erilaisiksi tuotteiksi ja näitä tuotteita on tuhansia. Fiksu keksiikin jonkin hahmon, jonka ympärille rakentaa kokonaisen kulutusimperiumin. Tuotelisenssi antaa valmistajalle oikeuden käyttää yleisesti tunnettua tuotemerkkiä, kuvia, filmejä ja sarjakuvastrippejä tuotteissa, julkaisuissa tai kampanjoissa. Lisenssinhaltija säilyttää tavaramerkin omistuksen ja lisensoija (asiakas) ostaa oikeuden käyttää tuotemerkkiä tuotteissa ja kampanjoissa sovitun ajan. Myös Suomesta löytyy useita esimerkkejä, joissa varsinaisen ydintuotteen ympärille on rakennettu monenlaista liiketoimintaa eri tuotteiden muodossa. Näistä tunnetuimpia lienee Muumit sekä Angry Birds. Monessa mielessä Suomessa ollaan kuitenkin hieman jäljessä kaupallistamisessa esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna.

Yksi ehkä Suomen tuottoisemmista linsensseistä on Muumi. Muumit ovat maailmanlaajuinen tuotemerkki, jolla on yli 600 lisenssinhaltijaa. Vaikka lisensiointi onkin Suomessa vielä alkutekijöissään, on Muumit hyvä esimerkki lisensioinnista, josta on kehittynyt varsin kannattava bisnes. Esitänkin seuraavaksi katsauksen, josta voi nähdä millaisia kaikkia tuotteita on rakennettu Muumi-brändin ympärille.

 

Vuonna 2014 Moomin Characters teki voittoa 4,7 miljoonaa euroa, joten mikään ihan pikkubisnes Muumit eivät ole. Yhtiö mainostaa aktiivisesti omilla verkkosivuillaan mahdollisia lisenssisopimuksia, joita se on valmis solmivaan kiinnostavien yhteistyökumppaneiden kanssa. Valtaosa Moomin Charactersin saamista rojaltituloista tulee Euroopasta. Toinen tärkeä muumituotteiden menekkialue on Aasia ja erityisesti Japani. Kuten Ylen artikkelissa todetaan Tove Jansson osoitti alusta asti kiinnostusta muumien tuotteistukseen. Tämä ei kuitenkaan sujunut ongelmitta ja kesti oman aikansa, että lisensiointi alkoi toimia kunnolla. Kun Moomin Charactersilla oli vuonna 1988 vain viisi lisenssinhaltijaa, kasvoi määrä 1990-luvun alussa useisiin satoihin. Vain taivas on rajana Muumeille.

Googlettelin hiukan netistä selvittääkseni mitä muita Muumin tyylisiä tuotteita on lisensoitu. Huomasin, että esimerkiksi Mauri Kunnaksen kirjan hahmoista on tehty pehmoleluja ja muita tuotteita. Erityisesti Mauri Kunnaksen Koiramäen hahmot ovat tuttuja kuoseja lisenssituotteissa ja muissa oheistuotteissa.

 

Kolmas kiinnostava tuote, jota on lisensoitu on Kiroileva Siili. Kiroilevasta siilistä ei ehkä löydy samanlaista tuoteimperiumia kuin Muumeista, mutta siiliä on joka tapauksessa hydynnetty useissa eri tuotteissa.

Angry Birds on viimeisin tähdenlento lisensioinnin taivaalla. Kun Angry Birds koneisto lähti pyörimään ilmestyi markkinoille nopeasti erilaisia tuotteita, jotka hyödyntivät vihaisia lintuja. Suurin näistä lienee Angry Birds maa Särkänniemen huvipuistossa. Tämän lisäksi löysin mm. alla kuvattuja tuotteita.

 

Lähde: Yle, https://yle.fi/uutiset/3-9971230

Kirja-arvio Sixten Korkman: Väärää talouspolitiikkaa

Posted on by Jenniina

Ei ole taloustiede fysiikkaa – kunpa olisikin

Miksi meillä on talouskriisejä? Entä mikä olisi optimaalisinta talouspolitiikkaa? Mikä teoria selittää talouden käyttäytymistä parhaiten? Mikä on taloustieteen kultainen keskitie? Jos Korkmania on uskominen, ei tällaista kultaista keskitietä ole vielä löydetty ja ei todennäköisesti löydetäkään.

Kirjassa Sixten Korkman pohtii pitkään taloustieteen eksaktiutta tieteenä ja päätyy samaan lopputulemaan kuin minäkin kuuden vuoden taloustieteen opintojen jälkeen. Talous ei pohjaa luonnontieteisiin, vaan on ihmisen luoma järjestelmä. Ihmisen säätämät lait riippuvat ajasta ja paikasta, kun taas luonnonlait ovat ikuisia ja kaikille samoja. Kunpa taloustiede olisikin fysiikkaa! Näin voisimme ohjata kaikkea, eikä kriisejäkään varmasti syntyisi. Meillä olisi varmat lait, joita noudattamalla talousjärjestelmä pysyisi kasassa.

Elämme ideologioiden ympäristössä. Monestihan ihmiselle käy niin, että hän kasvaa johonkin ideologiaan, eikä välttämättä näe aina metsää puilta. Talousopillisia mielipiteitä määrittää väistämättä taustalla olevat arvot, eivätkä ne kaikilta osin perustu tieteen tuloksiin tai koviin faktoihin. Korkman kuitenkin korostaa, että politiikalla on oma merkittävä roolinsa vakaan yhteiskunnan luojana – talous ei voi toimia saati kukoistaa epäonnistuneen valtion oloissa – joten myös politiikalla on merkitystä.

Talouden kultapojat – Adam Smith, David Ricardo, John Maynard Keynes

 Kaikki tuntevat Adam Smithin – miehen joka loi käsitteen taloustieteestä ja joka oli ensimmäinen merkittävä taloustieteilijä sekä klassisen taloustieteen luoja ja kannattaja. Smithin luoma klassinen taloustiede toimi määräävänä oppina 1700-luvun lopulta alkaen jatkuen aina 1800-luvun lopulle. Opin keskeinen taloutta koskeva laki on, että talous on itseohjautuva järjestelmä. Klassinen taloustiede lähti liikkeelle näkymättömästä kädestä ja sen taloutta ohjaavasta vaikutuksesta. Klassinen taloustiede johti myöhemmin sen korjailtuun versioon – uusklassiseen taloustieteeseen. Klassinen taloustiede tuki valtion interventiota instituutioiden rakentamisessa – ei kuitenkaan talouteen puuttumista. Valtion toiminnan rajoittaminen vähäiseksi vastaa klassisen liberalismin vaatimusta mahdollisimman suuresta yksilön vapaudesta. Klassisen ja uusklassisen opin mukaan talous on kaiken kaikkiaan itseohjautuva ja sopeutuskykyinen sekä tehokas järjestelmä.

John Maynard Keynes loi makrotaloustieteen todistaakseen, että klassisen talousopin mukainen talouspolitiikka on voimatonta ja väärää joukkotyöttömyyden oloissa. Valtion roolia ei tarvita vain yhteiskunnallisen infrastruktuurin ja instituutioiden ylläpidossa, vaan myös aktiivisessa talouspolitiikassa. Valtiosta käytetäänkin ns. yövartija – nimikettä. Tällöin on kyse perusoikeuksien, kuten omistusoikeuden ja sopimusvapauden suojaamisesta, yleisestä hallinnosta, sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta, oikeusvaltiosta ja vakaasta rahajärjestelmästä.

Keynesiläinen taloustiede lähtee siitä, että talous ei sopeudu nopeasti ja kitkatta kohti korkean työllisyyden tasapainoa. Tästä johtuen talous tarvitsee apua valtion interventiosta ts. finanssipolitiikasta. Myös työttömyyttä torjuvaa politiikkaa voidaan perustella sekä tehokkuudesta että oikeudenmukaisuudesta käsin.

Vain yövartijavaltion tehtäviin rajoittuva julkinen valta olisi käytännössä pieni, sen menojen suuruus voisi olla enintään 10 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon. Kehittyneissä maissa julkisen sektorin kokonaismenot ovat kuitenkin yleensä ainakin kolmannes ja joissakin maissa, kuten Suomessa, jopa yli puolet bruttokansantuotteesta. Yksi syy tähän ovat edellä mainitut markkinatalouden puutteet tai epäonnistumiset, jotka puoltavat esimerkiksi julkisen vallan ylläpitämää terveydenhuoltoa ja koulutusta sekä pakollisia vakuutusjärjestelmiä.

Aina vaikea elvytys – taloudellinen nousu vai velkaantumisen kierre

Kultainen 1920-luku, tulisitpa takaisin. Nimittäin tätä ennen Suomi oli lähes kokonaan velaton maa ja talous vaikutti varsin tasapainoiselta. Mutta mitä teimmekään väärin, kun tuo voittokulku ei enää jatkunut 30-luvun jälkeen? Ennen vuotta 1930 Suomi oli rakenteellisesti monin eri tavoin erilainen maa kuin nyt 2000-luvulle tultaessa ja vielä 1800-luvulle mentäessä Suomi oli yksinäinen syrjäinen maa Euroopan perukoilla.

1930-luvun lama toimi suunnannäyttäjänä valtioiden elvyttämistä korostavalle talouspolitiikalle. Tutkijat ovat yksimielisesti yhtä meiltä siitä, että 1930-luvulla harjoitettu talouspolitiikka oli liian kiristävää, minkä on arvioitu johtaneen pitkittyneeseen lamaan. Suuri lama alkoi Yhdysvalloista 1930-luvun alkuvuosina ja levisi täältä muualle maailmaan. Laman syitä olivat 1920-luvun pörssikeinottelu Yhdysvalloissa ja sitä seurannut romahdus sekä ensimmäisen maailmansodan jälkeiset rakenteelliset ongelman Euroopassa, sekä raskaat velat.

Valtioiden elvytys on yksi itseäni erityisen paljon kiinnosta aihe. Tutkijat ovat lähes yksimielisiä siinä, että vaikean taantumaan aikana tarvitaan elvyttämistä, jotta talouden pyörät saadaan taas pyörimään. Elvytyksen kääntöpuolena on kuitenkin valtion velkaantuminen. Herää kuitenkin kysymys, mitä tehdään semmoisessa tilanteessa, kun elvytysvaraa ei enää ole jäljellä?

Poliittiset päättäjät ovat myös viime vuosina, kuten 1930-luvulla, huolestuneet julkisesta velkaantumisesta. Siksi finanssipolitiikkaa on kiristetty budjettivajeiden pienentämiseksi niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Tämä on sopusoinnuissa klassisen talousopin kanssa, ja tätä käsitystä edustavat myös klassisen talousopin manttelinperijät. Monet keynesiläisesti ajattelevat ekonomistit ovat sen sijaan katsoneet ”kuristavan” finanssipolitiikan lähinnä vain syventävän taantumaa ja lisäävän työttömyyttä, minkä takia myös sen budjettivajetta vähentävä vaikutus jää pieneksi.  Oikea talouspolitiikka olisi tämän näkemyksen mukaan taloutta elvyttävä finanssipolitiikka julkisten menolisäysten ja veronkevennysten muodossa, kunnes taantuma on saatu taitettua ja talous käännettyä nousuun.

Valtioiden elvytys on yksi eniten taloustiedettä jakavista talouspoliittisista ratkaisuista. Yhtäältä kiinnitetään huomiota talouden elpymiseen ja toisaalta ollaan huolissaan valtion kasvavasta velasta ja etenkin siitä, että tällä hetkellä otettavan velan maksavat tulevat sukupolvet. Björn Wahlroos pitää kirjassaan ”Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta” talouden kerroinvaikutusta osittain silmänkääntötemppuna. Hänen mukaansa rahan lisäykselle ja tätä kautta elvyttämiselle ei ole pohjaa, koska ihmiset säästävät osan tulonlisäyksestään, eivätkä sijoita saatuja rahoja eteenpäin taloudessa, mikä mahdollistaisi kerroinvaikutuksen toteutumisen.  Wahlroos ei ota kuitenkaan huomioon sitä, että Suomen markkinoilla säästämisaste on varsin matala ja ihmiset kuluttavat saamansa tulot eteenpäin. Adam Smithin oppihan oli, että yksityinen säästäminen lisää kysyntää samalla määrällä kuin jos rahat välittömästi kulutettaisiin. Näin siksi, että säästäminen kanavoituu pankkien tai rahoitusmarkkinoiden välityksellä investoinneiksi. Näin ollen täystyöllisyyttä vastaavasta tuotannosta kanavoituu sitä suurempi osuus investointeihin mitä suurempaa ovat säästäväisyys ja yrittäjien valmius riskinottoon.  Ekspansiivisen finanssipolitiikan on todettu olevan tehokasta tilanteessa, jossa taloudessa vallitsee korkea työttömyys. Vaikutukset talouteen voivat pitkälläkin aikavälillä olla myönteisiä, jos elvytys vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä.

EU – kaksi huonoa vaihtoehtoa

Martin Wolfia lainatakseen Korkman toteaa ”Rahaliitto on EU:n kautta aikojen toiseksi huonoin idea – paluu kansallisiin valuuttoihin olisi kaikista huonoin.”

Korkman nostaa esille itseänikin mietityttäneen kysymyksen: edettiinkö rahaliiton perustamisessa liian nopeasti? Oliko EU vielä valmis rahaliittoon? Kuten Korkman toteaa: ”Talousopillisesti EMU perustui toiveajatteluun ja Euroopan integraation näkökulmasta sen voi katsoa olleen askel liian pitkälle. Tähän lopputuluksen itsekin väistämättä olen tullut seurattuani rahaliiton toimintaa. Rakenteellisesti, lainsäädännöllisesti sekä erityisesti verotuksellisesti Euroopan maat ovat olleet liian erilaisia. Harmonisointia näiden välillä olisi ollut parempi tehdä jo ennen EU:hun liittymistä, eikä vasta sen jälkeen.

Lopussa Korkman vielä palaa talousteoriaan ja sen oppeihin. Kuten aina aikaisemminkin erilaiset taloudelliset kriisit ovat muokanneet tiedettä ja tuoneet uusia näkemyksiä ja teorioita. Taloustiede väistämättä eli kulta-aikaansa ennen 2008 lukua, mutta vuosi 2008 osoitti, että teoria ei vieläkään ole valmis. Onkin mielenkiintoista seurata, mitä uusia teorioita valtavirta tuo mukanaan. Todennäköisesti velkaantumisen tutkiminen saa suuremman painoarvon tutkimuksessa. Suurta kritiikkiä vanhemmat mallit saanevat siitä, etteivät ne olleet huomioineet finanssikriisejä mahdollisena ja ehkä osittain juuri siitä syystä vuoden 2008 kriisi tuntui entistä voimakkaampana. Mihin talouspolitiikka meneekään – sen näyttää tulevaisuus!

 

Marty Neumeier ja erikoistuneet brändit

Posted on by Jenniina

Olen hiljattain perehtynyt brändiguru Marty Neumeierin kirjoitukseen kestävistä brändeistä ja brändien johtamisesta. Hänen kirjassaan Zag. The number one strategy of high-performance brands Neumeier käy mielenkiintoisesti läpi asiakkaiden brändeille antamaa palautetta kahden käsitteen hyvä (good) sekä erikoistuva (differentiate) kautta. Alla oleva taulukko kertoo kuinka Neumeier analysoi hyvää brändiä näiden kahden käsitteen kautta.

neumeier

Lähde: Marty Neumeier Zag. The number one strategy of high-performance brands.

Hyvä-akseli sisältää sellaisia tekijöitä kuin laatu, ammattitaito, estetiikka, matala hinta, toiminnallisuus, helppokäyttöisyys, nopeus, voima, tyyli jne. Erilaistunut akseli taas sisältää sellaisia ominaisuuksia, joilla yritys erottuu muista yrityksistä. Nämä tekijät ovat yleensä positiivisia.

Ryhmään yksi kuuluvat tuotteet pärjäävät usein hyvin kilpailussa, koska mielikuva niiden ominaisuuksista on hyvä, eikä niissä ole mitään mistä ostaja ei pitäisi. Kuitenkin, nämä tuotteet eivät varsinaisesti edusta radikaalia innovaatiota.

Ryhmässä kaksi yhdistyvat hyvä ja erilaistunut tuote. Tämä on asema, jota kaikkien brändien tulisi tavoitella.

Ryhmään kolme kuuluvat innovaatiot eivät ole hyviä eivätkä huonoja. Niiden ongelma on se, että kysyntää näille tuotteille on niukanlaajuisesti ja yleensä kilpailu syö markkinat.

Ryhmän neljä tuotteet ovat erikoistuneita – mutta huonolla tavalla sellaisia.

Minua kiinnosti myös tietää miten Neumeirin mallia voisi soveltaa käytäntöön. Päätinkin ottaa alla olevaan analyysiini mukaan maailman arvokkaimpia sekä kiinnostavimpia brändejä. Tästä analyysista voi olla montaa mieltä ja haluankin korostaa, että tämä analyysi perustuu omaan arviooni. Tämän vuoksi halusin hiukan perustella sijoitteluani.

 

Ensimmäiseen ruutuun sijoitin sellaiset yritykset kuin Verizon, America Express, Disney, IBM, Coca-Cola, Mercedes Benz, Toyota, Honda, Samsung, BMW, Amazon, H&M, Nike sekä General Electric. Nämä kaikki yritykset edustavat tunnettuja brändejä, mutta näillä aloilla esiintyy myös voimakkaasti kilpailua, mikä tekee menestyksestä haastavaa. Nämä yritykset ovat kuitenkin onnistuneet vakiinnuttamaan paikkansa kilpailussa kuluttajien huomiosta. Yrityksillä on rahkeita brändin luomiseen. Kuitenkin, yritysten brändi voisi olla voimakkaampikin.

Toiseen ryhmään olen sijoittanut sellaiset tuotteet kuin Apple, Microsoft, Atria, Kone, Facebook, Google, Cisco, Intel, Oracle, Zara sekä Fiskars. Osalla näistä yrityksistä on tuotteissaan sellaisia ominaisuuksia mitä kilpailijoilla ei ole. Voidaan jopa puhua monopoliyrityksistä kuten Microsoft, Facebook, Intel ja Google. Osaan tuotteista liittyy vahva laatumielikuva kuten Kone ja Atria. Osa taas on onnistunut edullisien hintojen, estetiikan ja vaikuttavan tyylin ansiosta luomaan itselleen edullisen markkina-aseman. Lasken muotijätti Zaran kuuluvan tähän ryhmään. Mikä sitten tekee Zarasta erilaisen yrityksen esimerkiksi H&M:n kanssa? Zara hyödyntää suunnittelussaan potentiaalisten asiakkaiden käyttämistä osana suunnittelua. Tämä tekee Zarasta markkinoilla erottuvan yrityksen, jonka kaikki tuotteet ovat loppuun asti mietittyjä.

Komanteen ryhmään lisäsin sellaiset yritykset kuin Kesko, McDonalds, Walmart, Louis Vuitton, Nordea, Nokianrenkaat sekä Orion. Kesko on toki duopolistinen yritys suurilla vähittäiskaupan markkinoilla. Yritys on kuitenkin viime vuosina joutunut antamaan periksi S-ketjulle kovenevassa kilpailussa ja hiljattain Kodin 1 ja Anttilat lopettivat toimintansa. Kesko ei sinällään mielestäni edusta brändiä, vaikkakin sen omitama private label merkki Pirkka onkin tunnettu vähittäiskaupan merkki. Finanssiyhtiö Nordea on useaan otteeseen valittu Suomen vahvimmaksi yritykseksi. Nokian Renkaat puolestaan on arvostettu mekki pohjoismaisilla markkinoilla. Nämä kaksi yritystä ovat kuitenkin onnistuneet laskemaan yrityksensä brändiä kuluneina vuosina erilaisten sotkujen kautta kuten Nordean Panama järjestelyt ja Nokian Renkaiden testiväärennykset. Muutoin olisin sijoittanut yritykset korkeammalle kategoriassa. McDonalds on yksi maailman suurimmista pikaruokaloista. Yritys on kuitenkin joutunut kovan kilpailun keskelle ja se onkin joutunut sulkemaan osia myymälöistään.

Neljänteen ryhmään kuuluvaksi asetin sellaiset brändit kuin Nokia, Marimekko ja Stockman. Stockman on jo vuosia paininut huonon kannattavuutensa kanssa eivätkä ulkomaanoperaatiotkaan ole täysin onnistuneet. Myös Marimekko on laajentanut Suomen rajojen ulkopuolelle, mutta hyvin vaivalloisesti. Nokian surullisen tarinan kaikki tietävätkin. Yritys jäi pahasti jälkeen tuotekehityksessä menneinä vuosina ja kilpailu söikin sitten osan katteista.

Oletko sinä kiinnostunut tietämään, miten brändisi pärjää kilpailussa muiden brändien kanssa? Kiinnostaako sinua asettaa tavoitteita brändisi viestin kirkastamiseksi? Haluaisitko tietää mihin suuntaan brändiäsi voisi kehittää?