Katselin tässä hiljattain taas Sofi Oksasen haastattelua enkä voinut olla miettimättä, että ompas siinä hyvin rakennettu henkilöbrändi. Pidin työpaikallani kuukausi sitten koulutusta henkilöbrändäyksestä, jossa oli tarkoituksena kehittää työntekijöiden omaa henkilöbrändiä osana yrityskuvaa. Työntekijöillä kun on suuri rooli siinä millaista yrityskuvaa he lähettävät eteenpäin yrityksestään. Käytin esimerkkinä sellaisia henkilöbrändejä kuin Sofi Oksanen, Björn Wahlroos, Mikko Hyppönen, Alexander Stubb, Kirsti Paakkanen ja Sixten Korkman. He ovat mielestäni onnistuneet henkilöbrändäyksessä kehittämään ympärilleen varsin vahvan ajatusjohtajan maineen. Tosiaan – ajatusjohtajuus on yksi termeistä, joita käytetään paljon mediassa nykyään. Pidän erityisesti Mikko Hyppösestä. Hänen Twitter-tilillään on enemmän seuraajia kuin edustamallaan yrityksellä F-Securella. Mielestäni Hyppönen on todenteolla onnistunut nostamaan yrityksensä brändiä oman henkilöbrändinsä kautta.
Jokainen meistä on brändi – halusimmepa tai emme, joten on tärkeää ymmärtää mikä osuus omalla itsellä on yritysbrändin luomisessa sekä maineenhallinnassa. Meillä on oma mielipiteemme henkilöbrändäyksestä. Osa rakentaa tietoisesti omaa brändiään – osaa asia ei voisi enempää kiinnostaa. Kuitenkin, ihan jokainen meistä on brändi. Tästä syystä onkin tärkeää miettiä, mitä asioita itsessään haluaa korostaa ja tuoda esille eri yhteyksissä. Fiksu miettii vähän ennalta mihinkä suuntaan haluaa henkilöbrändiään kehittää, mitä asioita haluaa nostaa esille sekä korostaa.
Henkilöbrändäystä ovat kaikki kohtaamiset asiakkaan ja muiden sidosryhmien kanssa. Lisäksi henkilöbrändäystä voi tehdä sosiaalisen median eri kanavissa kuten blogeissa, Facebookissa ja Linkedinissä. Meistä jokainen on oma itsensä ja oma persoonansa, joten jokaisen henkilöbrändi on väistämättä erilainen kuin muilla. Pääsääntöisesti kannattaakin olla oma itsensä eikä näytellä jotain muuta. Tästä huolimatta päivittäisissä kohtaamisissa muiden kanssa kannattaa kuitenkin miettiä, mitä asioita erityisesti haluaa nostaa itsestään esille ja mitä asioita kannattaa jättää sanomatta. Jokaisella meillä on mahdollisuus mukautua eri tilanteisiin. Siksi päivittäisissä kohtaamisissa kannattaakin käyttää harkintaa. Sosiaalisessa mediassa henkilöbrändin rakentaminen on helppoa, koska siellä pystyy paremmin etukäteen miettimään mihin suuntaan brändiään haluaa rakentaa, millaista viestiä haluaa välittää ja millä tavoin haluaa tätä tehdä.
Henkilöbrändin rakentaminen alkaa yksityishenkilön omasta sisältöstrategiasta. Brändääjän pitää määritellä lähtökohdat, tavoitteet ja kohderyhmä. Sisältöstrategia auttaa brändin viestin terävöittämisessä, jolloin henkilöbrändi pysyy yhtenäisenä. Sosiaalisessa mediassa brändi kannattaa keskittää muutamiin kanaviin kerrallaan. Lähes kaikkia onnistuneita henkilöbrändejä yhdistää Suomessa se, että he tuottavat laadukasta sisältöä aktiivisesti eri medioihin. Henkilöbrändin kannalta on tärkeää, että se luo aktiivisesti uutta sisältöä kohderyhmälleen.
1900-luvun alun menestysbisnekset (esimerkkeinä Ford Motor Company ja perustaja Henry Ford, The Walt Disney Company ja perustaja Walt Disney) rakennettiin suurien persoonien päälle, jotka edustivat tuotetta ja veivät kehitystä eteenpäin. Tänäkin päivänä ihmiset haluavat nähdä oikean ihmisen tuotteen takana eivätkä vain palkattua mainosnaamaa. Toimialat ja yritykset hyötyvät alansa henkilöbrändeistä. Henkilöbrändeillä on tapana keskustella työstään ja toimialastaan laajasti, synnyttää kiinnostusta ja jakaa toimialaa koskevia uutisia ahkerasti. Tämä tietää näkyvyyttä myös toimialalla toimiville yrityksille.
Nykyään puhutaan paljon ajatusjohtajuudesta. Haluaako teidänkin yrityksenne olla ajatusjohtaja omalla toimialallaan? Ajatusjohtajuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö tai yritys on omalla toiminnallaan ansainnut oman ydinosaamisensa auktoriteetin. Ajatusjohtajaksi ei tulla sattumalta, vaan se vaatii määrätietoista työtä. Sisältömarkkinointi on keino edistää ajatusjohtajuutta. Ajatusjohtaja kertoo, tulkitsee ja luo näkemyksiä toimialaa puhuttavista ilmiöistä ja siitä, miten murrokseen voidaan vastata. Parhaat ajatusjohtajat loihtivat itselleen kilpailuetua luomalla tai muokkaamalla kysyntää. Yksi yrityksen strategisista tavoitteista voi olla juuri ajatusjohtajuuden rakentaminen.
Eräs itseäni pitkään kiinnostanut markkinoinnin käsite on co-branding. On yleinen tosiasia, että monesti uusia innovaatioita syntyy, kun eri toimialat menevät päällekkäin. Samalla tavoin co-brändäyksessä uusia tuotteita syntyy kun kaksi brändiä löytävät toisensa ja synnyttävät näin uusia tuotteita. Esittelenkin tässä artikkelissa mielenkiintoisia co-brändäyksen avulla syntyneitä tuotteita. Co-branding tuotteita löytyy erityisesti elintarviketeollisuudesta.
Co-brändäyksen vahvuuksia on se, että se tuo uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja lisää asiakkaan brändeistä kokemaa arvoa. Kilpailluilla markkinoilla yhteistyö muiden brändien kanssa vahvistaa kilpailuasetelmaa, kun kaksi brändiä yhdessä lyövät muut pois kilpailusta. On myös havaittu, että co-branding lisää asiakkaan luottamusta tuotteisiin. Co-brändäyksen ehdottomana etuna on riskien jako kahden merkin kesken.
Co-Branding tyypit voidaan jakaa neljään luokkaan. Laitan ne nyt tähän englanniksi, koska suomentaminen on varsin työlästä:
Ingredient Co-Branding
Promotial/Sponsorhip Co-Branding
Value Chain Co-Branding
Product Service Co-Branding
Supplier retailer Co-Branding
Alliance Co-Branding
Innovation based Co-Branding
Shared Product Equity Co-Branding
Co-brändäystä voi myös tarkastella SWOT-analyysin kautta.
Yksi uusin Co-brändäys tuotteista on Nordqvist jäätee. Tämä ei ole sinässää perinteinen co-branding tuote, koska tuotteessa eivät kaksi merkkiä yhdisty, mutta tuote yhdistää innovatiivisesti Laitilan virvoitustehtaan limonadit sekä Arvird Nordqvistin suositun Keisarin morsian teen.
Toinen mielenkiintoinen co-branding tuote samalta valmistajalta on Muumit tee. Nordqvist on kehittänyt useita eri tee-tuotteita, joissa Muumihahmot seikkailevat. Alla kuva näistä tuotteista.
Muumit ovat lyöttäytyneet yhteen myös Oxygenol hammastahnan kanssa. Näkisin, että tässä tapauksessa tunnetunpi muumi nostaa Oxygen hammastahnan arvoa.
Holanda on puolestaan kehittänyt erilaisia jäätelöitä hyödyntäen näissä tuotteissa tunnettuja makeisia ja keksejä.
Kuuluisa ja maukas Philadelphia juusto on lyöttäytynyt yhteen yhtä kuuluisan Milka suklaan kanssa. Tulos: uusi ja maukas sulatejuusto vaativaan makuun.
Seuraavassa tuotteessa kuuluisa Heinz ketsuppi sekä tunnettu Walkers-sipsimerkki ovat lyöttäytyneet yhteen luomalla samalla uusia makuja.
Myös keksinvalmistaja LU ja Daim ovat lyöttäytyneet yhteen luodakseen uusia makuja.
Co-Branding tuotteita löytyy myös muualta kuin elintarviketeollisuudesta. Seuraava esimerkki valottaa yhteistyötä Master Cardin ja Virgin-tuotemerkin välillä.
Myös Apple ja Nike ovat lyöttäytyneet yhteen luomalla uuden tuotteen urheilusta kiinnostuneille.
Kuten kuvasta näkyy suosittu KFC ja Tacobell ovat lyöttäytyneet yhteen ravintolan muodossa.
Alla ehkä yksi hienoimmista tavoista tehdä co-brändäystä. Näissä limonadeissa Coca-Cola on lyöttäytynyt yhteen tunnettujen vaatemerkkien kanssa luoden eksklusiivia limonadipulloja elitistiseen makuun.
Alla oleva kuva valottaa Kenzon ja H&M yrityksen yhteistyötä. Sekä toinen kuva Versacen ja H&M:n yhteistyötä.
Kuten alla olevasta kuvasta näkyy valtaisan suosion saanut Uber tekee yhteistyötä BMW-automerkin kanssa.
Oli pakko vielä laittaa tähän loppuun viimeaikoina mediahuomiota saanut Marimekon ja Cliniquen yhteistyöllä syntynyt huulipunasarja
Seuraavista linkeistä löydätte lisää mielenkiintoisia co-branding tuotteita:
Oletko sinä kiinnostunut mahdollisuudesta tehdä yhteistyötä muiden merkkien kanssa? Hakeeko tuotekehityksesi uutta suuntaa? Autan sinua mielelläni miettimään brändillesi sopivaa yhteistyötä muiden brändien kanssa.
Amerikkalaiset osaavat kaupallistamisen ja muut maat ovat seuranneet heidän perässään. Jos mietitään esimerkiksi Walt Disneytä, voidaan huomata, että monet Disneyn hahmot on lisensioitu erilaisiksi tuotteiksi ja näitä tuotteita on tuhansia. Fiksu keksiikin jonkin hahmon, jonka ympärille rakentaa kokonaisen kulutusimperiumin. Tuotelisenssi antaa valmistajalle oikeuden käyttää yleisesti tunnettua tuotemerkkiä, kuvia, filmejä ja sarjakuvastrippejä tuotteissa, julkaisuissa tai kampanjoissa. Lisenssinhaltija säilyttää tavaramerkin omistuksen ja lisensoija (asiakas) ostaa oikeuden käyttää tuotemerkkiä tuotteissa ja kampanjoissa sovitun ajan. Myös Suomesta löytyy useita esimerkkejä, joissa varsinaisen ydintuotteen ympärille on rakennettu monenlaista liiketoimintaa eri tuotteiden muodossa. Näistä tunnetuimpia lienee Muumit sekä Angry Birds. Monessa mielessä Suomessa ollaan kuitenkin hieman jäljessä kaupallistamisessa esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna.
Yksi ehkä Suomen tuottoisemmista linsensseistä on Muumi. Muumit ovat maailmanlaajuinen tuotemerkki, jolla on yli 600 lisenssinhaltijaa. Vaikka lisensiointi onkin Suomessa vielä alkutekijöissään, on Muumit hyvä esimerkki lisensioinnista, josta on kehittynyt varsin kannattava bisnes. Esitänkin seuraavaksi katsauksen, josta voi nähdä millaisia kaikkia tuotteita on rakennettu Muumi-brändin ympärille.
Vuonna 2014 Moomin Characters teki voittoa 4,7 miljoonaa euroa, joten mikään ihan pikkubisnes Muumit eivät ole. Yhtiö mainostaa aktiivisesti omilla verkkosivuillaan mahdollisia lisenssisopimuksia, joita se on valmis solmivaan kiinnostavien yhteistyökumppaneiden kanssa. Valtaosa Moomin Charactersin saamista rojaltituloista tulee Euroopasta. Toinen tärkeä muumituotteiden menekkialue on Aasia ja erityisesti Japani. Kuten Ylen artikkelissa todetaan Tove Jansson osoitti alusta asti kiinnostusta muumien tuotteistukseen. Tämä ei kuitenkaan sujunut ongelmitta ja kesti oman aikansa, että lisensiointi alkoi toimia kunnolla. Kun Moomin Charactersilla oli vuonna 1988 vain viisi lisenssinhaltijaa, kasvoi määrä 1990-luvun alussa useisiin satoihin. Vain taivas on rajana Muumeille.
Googlettelin hiukan netistä selvittääkseni mitä muita Muumin tyylisiä tuotteita on lisensoitu. Huomasin, että esimerkiksi Mauri Kunnaksen kirjan hahmoista on tehty pehmoleluja ja muita tuotteita. Erityisesti Mauri Kunnaksen Koiramäen hahmot ovat tuttuja kuoseja lisenssituotteissa ja muissa oheistuotteissa.
Kolmas kiinnostava tuote, jota on lisensoitu on Kiroileva Siili. Kiroilevasta siilistä ei ehkä löydy samanlaista tuoteimperiumia kuin Muumeista, mutta siiliä on joka tapauksessa hydynnetty useissa eri tuotteissa.
Angry Birds on viimeisin tähdenlento lisensioinnin taivaalla. Kun Angry Birds koneisto lähti pyörimään ilmestyi markkinoille nopeasti erilaisia tuotteita, jotka hyödyntivät vihaisia lintuja. Suurin näistä lienee Angry Birds maa Särkänniemen huvipuistossa. Tämän lisäksi löysin mm. alla kuvattuja tuotteita.
Miksi meillä on talouskriisejä? Entä mikä olisi optimaalisinta talouspolitiikkaa? Mikä teoria selittää talouden käyttäytymistä parhaiten? Mikä on taloustieteen kultainen keskitie? Jos Korkmania on uskominen, ei tällaista kultaista keskitietä ole vielä löydetty ja ei todennäköisesti löydetäkään.
Kirjassa Sixten Korkman pohtii pitkään taloustieteen eksaktiutta tieteenä ja päätyy samaan lopputulemaan kuin minäkin kuuden vuoden taloustieteen opintojen jälkeen. Talous ei pohjaa luonnontieteisiin, vaan on ihmisen luoma järjestelmä. Ihmisen säätämät lait riippuvat ajasta ja paikasta, kun taas luonnonlait ovat ikuisia ja kaikille samoja. Kunpa taloustiede olisikin fysiikkaa! Näin voisimme ohjata kaikkea, eikä kriisejäkään varmasti syntyisi. Meillä olisi varmat lait, joita noudattamalla talousjärjestelmä pysyisi kasassa.
Elämme ideologioiden ympäristössä. Monestihan ihmiselle käy niin, että hän kasvaa johonkin ideologiaan, eikä välttämättä näe aina metsää puilta. Talousopillisia mielipiteitä määrittää väistämättä taustalla olevat arvot, eivätkä ne kaikilta osin perustu tieteen tuloksiin tai koviin faktoihin. Korkman kuitenkin korostaa, että politiikalla on oma merkittävä roolinsa vakaan yhteiskunnan luojana – talous ei voi toimia saati kukoistaa epäonnistuneen valtion oloissa – joten myös politiikalla on merkitystä.
Talouden kultapojat – Adam Smith, David Ricardo, John Maynard Keynes
Kaikki tuntevat Adam Smithin – miehen joka loi käsitteen taloustieteestä ja joka oli ensimmäinen merkittävä taloustieteilijä sekä klassisen taloustieteen luoja ja kannattaja. Smithin luoma klassinen taloustiede toimi määräävänä oppina 1700-luvun lopulta alkaen jatkuen aina 1800-luvun lopulle. Opin keskeinen taloutta koskeva laki on, että talous on itseohjautuva järjestelmä. Klassinen taloustiede lähti liikkeelle näkymättömästä kädestä ja sen taloutta ohjaavasta vaikutuksesta. Klassinen taloustiede johti myöhemmin sen korjailtuun versioon – uusklassiseen taloustieteeseen. Klassinen taloustiede tuki valtion interventiota instituutioiden rakentamisessa – ei kuitenkaan talouteen puuttumista. Valtion toiminnan rajoittaminen vähäiseksi vastaa klassisen liberalismin vaatimusta mahdollisimman suuresta yksilön vapaudesta. Klassisen ja uusklassisen opin mukaan talous on kaiken kaikkiaan itseohjautuva ja sopeutuskykyinen sekä tehokas järjestelmä.
John Maynard Keynes loi makrotaloustieteen todistaakseen, että klassisen talousopin mukainen talouspolitiikka on voimatonta ja väärää joukkotyöttömyyden oloissa. Valtion roolia ei tarvita vain yhteiskunnallisen infrastruktuurin ja instituutioiden ylläpidossa, vaan myös aktiivisessa talouspolitiikassa. Valtiosta käytetäänkin ns. yövartija – nimikettä. Tällöin on kyse perusoikeuksien, kuten omistusoikeuden ja sopimusvapauden suojaamisesta, yleisestä hallinnosta, sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta, oikeusvaltiosta ja vakaasta rahajärjestelmästä.
Keynesiläinen taloustiede lähtee siitä, että talous ei sopeudu nopeasti ja kitkatta kohti korkean työllisyyden tasapainoa. Tästä johtuen talous tarvitsee apua valtion interventiosta ts. finanssipolitiikasta. Myös työttömyyttä torjuvaa politiikkaa voidaan perustella sekä tehokkuudesta että oikeudenmukaisuudesta käsin.
Vain yövartijavaltion tehtäviin rajoittuva julkinen valta olisi käytännössä pieni, sen menojen suuruus voisi olla enintään 10 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon. Kehittyneissä maissa julkisen sektorin kokonaismenot ovat kuitenkin yleensä ainakin kolmannes ja joissakin maissa, kuten Suomessa, jopa yli puolet bruttokansantuotteesta. Yksi syy tähän ovat edellä mainitut markkinatalouden puutteet tai epäonnistumiset, jotka puoltavat esimerkiksi julkisen vallan ylläpitämää terveydenhuoltoa ja koulutusta sekä pakollisia vakuutusjärjestelmiä.
Aina vaikea elvytys – taloudellinen nousu vai velkaantumisen kierre
Kultainen 1920-luku, tulisitpa takaisin. Nimittäin tätä ennen Suomi oli lähes kokonaan velaton maa ja talous vaikutti varsin tasapainoiselta. Mutta mitä teimmekään väärin, kun tuo voittokulku ei enää jatkunut 30-luvun jälkeen? Ennen vuotta 1930 Suomi oli rakenteellisesti monin eri tavoin erilainen maa kuin nyt 2000-luvulle tultaessa ja vielä 1800-luvulle mentäessä Suomi oli yksinäinen syrjäinen maa Euroopan perukoilla.
1930-luvun lama toimi suunnannäyttäjänä valtioiden elvyttämistä korostavalle talouspolitiikalle. Tutkijat ovat yksimielisesti yhtä meiltä siitä, että 1930-luvulla harjoitettu talouspolitiikka oli liian kiristävää, minkä on arvioitu johtaneen pitkittyneeseen lamaan. Suuri lama alkoi Yhdysvalloista 1930-luvun alkuvuosina ja levisi täältä muualle maailmaan. Laman syitä olivat 1920-luvun pörssikeinottelu Yhdysvalloissa ja sitä seurannut romahdus sekä ensimmäisen maailmansodan jälkeiset rakenteelliset ongelman Euroopassa, sekä raskaat velat.
Valtioiden elvytys on yksi itseäni erityisen paljon kiinnosta aihe. Tutkijat ovat lähes yksimielisiä siinä, että vaikean taantumaan aikana tarvitaan elvyttämistä, jotta talouden pyörät saadaan taas pyörimään. Elvytyksen kääntöpuolena on kuitenkin valtion velkaantuminen. Herää kuitenkin kysymys, mitä tehdään semmoisessa tilanteessa, kun elvytysvaraa ei enää ole jäljellä?
Poliittiset päättäjät ovat myös viime vuosina, kuten 1930-luvulla, huolestuneet julkisesta velkaantumisesta. Siksi finanssipolitiikkaa on kiristetty budjettivajeiden pienentämiseksi niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Tämä on sopusoinnuissa klassisen talousopin kanssa, ja tätä käsitystä edustavat myös klassisen talousopin manttelinperijät. Monet keynesiläisesti ajattelevat ekonomistit ovat sen sijaan katsoneet ”kuristavan” finanssipolitiikan lähinnä vain syventävän taantumaa ja lisäävän työttömyyttä, minkä takia myös sen budjettivajetta vähentävä vaikutus jää pieneksi. Oikea talouspolitiikka olisi tämän näkemyksen mukaan taloutta elvyttävä finanssipolitiikka julkisten menolisäysten ja veronkevennysten muodossa, kunnes taantuma on saatu taitettua ja talous käännettyä nousuun.
Valtioiden elvytys on yksi eniten taloustiedettä jakavista talouspoliittisista ratkaisuista. Yhtäältä kiinnitetään huomiota talouden elpymiseen ja toisaalta ollaan huolissaan valtion kasvavasta velasta ja etenkin siitä, että tällä hetkellä otettavan velan maksavat tulevat sukupolvet. Björn Wahlroos pitää kirjassaan ”Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta” talouden kerroinvaikutusta osittain silmänkääntötemppuna. Hänen mukaansa rahan lisäykselle ja tätä kautta elvyttämiselle ei ole pohjaa, koska ihmiset säästävät osan tulonlisäyksestään, eivätkä sijoita saatuja rahoja eteenpäin taloudessa, mikä mahdollistaisi kerroinvaikutuksen toteutumisen. Wahlroos ei ota kuitenkaan huomioon sitä, että Suomen markkinoilla säästämisaste on varsin matala ja ihmiset kuluttavat saamansa tulot eteenpäin. Adam Smithin oppihan oli, että yksityinen säästäminen lisää kysyntää samalla määrällä kuin jos rahat välittömästi kulutettaisiin. Näin siksi, että säästäminen kanavoituu pankkien tai rahoitusmarkkinoiden välityksellä investoinneiksi. Näin ollen täystyöllisyyttä vastaavasta tuotannosta kanavoituu sitä suurempi osuus investointeihin mitä suurempaa ovat säästäväisyys ja yrittäjien valmius riskinottoon. Ekspansiivisen finanssipolitiikan on todettu olevan tehokasta tilanteessa, jossa taloudessa vallitsee korkea työttömyys. Vaikutukset talouteen voivat pitkälläkin aikavälillä olla myönteisiä, jos elvytys vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä.
EU – kaksi huonoa vaihtoehtoa
Martin Wolfia lainatakseen Korkman toteaa ”Rahaliitto on EU:n kautta aikojen toiseksi huonoin idea – paluu kansallisiin valuuttoihin olisi kaikista huonoin.”
Korkman nostaa esille itseänikin mietityttäneen kysymyksen: edettiinkö rahaliiton perustamisessa liian nopeasti? Oliko EU vielä valmis rahaliittoon? Kuten Korkman toteaa: ”Talousopillisesti EMU perustui toiveajatteluun ja Euroopan integraation näkökulmasta sen voi katsoa olleen askel liian pitkälle. Tähän lopputuluksen itsekin väistämättä olen tullut seurattuani rahaliiton toimintaa. Rakenteellisesti, lainsäädännöllisesti sekä erityisesti verotuksellisesti Euroopan maat ovat olleet liian erilaisia. Harmonisointia näiden välillä olisi ollut parempi tehdä jo ennen EU:hun liittymistä, eikä vasta sen jälkeen.
Lopussa Korkman vielä palaa talousteoriaan ja sen oppeihin. Kuten aina aikaisemminkin erilaiset taloudelliset kriisit ovat muokanneet tiedettä ja tuoneet uusia näkemyksiä ja teorioita. Taloustiede väistämättä eli kulta-aikaansa ennen 2008 lukua, mutta vuosi 2008 osoitti, että teoria ei vieläkään ole valmis. Onkin mielenkiintoista seurata, mitä uusia teorioita valtavirta tuo mukanaan. Todennäköisesti velkaantumisen tutkiminen saa suuremman painoarvon tutkimuksessa. Suurta kritiikkiä vanhemmat mallit saanevat siitä, etteivät ne olleet huomioineet finanssikriisejä mahdollisena ja ehkä osittain juuri siitä syystä vuoden 2008 kriisi tuntui entistä voimakkaampana. Mihin talouspolitiikka meneekään – sen näyttää tulevaisuus!
Olen hiljattain perehtynyt brändiguru Marty Neumeierin kirjoitukseen kestävistä brändeistä ja brändien johtamisesta. Hänen kirjassaan Zag. The number one strategy of high-performance brands Neumeier käy mielenkiintoisesti läpi asiakkaiden brändeille antamaa palautetta kahden käsitteen hyvä (good) sekä erikoistuva (differentiate) kautta. Alla oleva taulukko kertoo kuinka Neumeier analysoi hyvää brändiä näiden kahden käsitteen kautta.
Lähde: Marty Neumeier Zag. The number one strategy of high-performance brands.
Hyvä-akseli sisältää sellaisia tekijöitä kuin laatu, ammattitaito, estetiikka, matala hinta, toiminnallisuus, helppokäyttöisyys, nopeus, voima, tyyli jne. Erilaistunut akseli taas sisältää sellaisia ominaisuuksia, joilla yritys erottuu muista yrityksistä. Nämä tekijät ovat yleensä positiivisia.
Ryhmään yksi kuuluvat tuotteet pärjäävät usein hyvin kilpailussa, koska mielikuva niiden ominaisuuksista on hyvä, eikä niissä ole mitään mistä ostaja ei pitäisi. Kuitenkin, nämä tuotteet eivät varsinaisesti edusta radikaalia innovaatiota.
Ryhmässä kaksi yhdistyvat hyvä ja erilaistunut tuote. Tämä on asema, jota kaikkien brändien tulisi tavoitella.
Ryhmään kolme kuuluvat innovaatiot eivät ole hyviä eivätkä huonoja. Niiden ongelma on se, että kysyntää näille tuotteille on niukanlaajuisesti ja yleensä kilpailu syö markkinat.
Ryhmän neljä tuotteet ovat erikoistuneita – mutta huonolla tavalla sellaisia.
Minua kiinnosti myös tietää miten Neumeirin mallia voisi soveltaa käytäntöön. Päätinkin ottaa alla olevaan analyysiini mukaan maailman arvokkaimpia sekä kiinnostavimpia brändejä. Tästä analyysista voi olla montaa mieltä ja haluankin korostaa, että tämä analyysi perustuu omaan arviooni. Tämän vuoksi halusin hiukan perustella sijoitteluani.
Ensimmäiseen ruutuun sijoitin sellaiset yritykset kuin Verizon, America Express, Disney, IBM, Coca-Cola, Mercedes Benz, Toyota, Honda, Samsung, BMW, Amazon, H&M, Nike sekä General Electric. Nämä kaikki yritykset edustavat tunnettuja brändejä, mutta näillä aloilla esiintyy myös voimakkaasti kilpailua, mikä tekee menestyksestä haastavaa. Nämä yritykset ovat kuitenkin onnistuneet vakiinnuttamaan paikkansa kilpailussa kuluttajien huomiosta. Yrityksillä on rahkeita brändin luomiseen. Kuitenkin, yritysten brändi voisi olla voimakkaampikin.
Toiseen ryhmään olen sijoittanut sellaiset tuotteet kuin Apple, Microsoft, Atria, Kone, Facebook, Google, Cisco, Intel, Oracle, Zara sekä Fiskars. Osalla näistä yrityksistä on tuotteissaan sellaisia ominaisuuksia mitä kilpailijoilla ei ole. Voidaan jopa puhua monopoliyrityksistä kuten Microsoft, Facebook, Intel ja Google. Osaan tuotteista liittyy vahva laatumielikuva kuten Kone ja Atria. Osa taas on onnistunut edullisien hintojen, estetiikan ja vaikuttavan tyylin ansiosta luomaan itselleen edullisen markkina-aseman. Lasken muotijätti Zaran kuuluvan tähän ryhmään. Mikä sitten tekee Zarasta erilaisen yrityksen esimerkiksi H&M:n kanssa? Zara hyödyntää suunnittelussaan potentiaalisten asiakkaiden käyttämistä osana suunnittelua. Tämä tekee Zarasta markkinoilla erottuvan yrityksen, jonka kaikki tuotteet ovat loppuun asti mietittyjä.
Komanteen ryhmään lisäsin sellaiset yritykset kuin Kesko, McDonalds, Walmart, Louis Vuitton, Nordea, Nokianrenkaat sekä Orion. Kesko on toki duopolistinen yritys suurilla vähittäiskaupan markkinoilla. Yritys on kuitenkin viime vuosina joutunut antamaan periksi S-ketjulle kovenevassa kilpailussa ja hiljattain Kodin 1 ja Anttilat lopettivat toimintansa. Kesko ei sinällään mielestäni edusta brändiä, vaikkakin sen omitama private label merkki Pirkka onkin tunnettu vähittäiskaupan merkki. Finanssiyhtiö Nordea on useaan otteeseen valittu Suomen vahvimmaksi yritykseksi. Nokian Renkaat puolestaan on arvostettu mekki pohjoismaisilla markkinoilla. Nämä kaksi yritystä ovat kuitenkin onnistuneet laskemaan yrityksensä brändiä kuluneina vuosina erilaisten sotkujen kautta kuten Nordean Panama järjestelyt ja Nokian Renkaiden testiväärennykset. Muutoin olisin sijoittanut yritykset korkeammalle kategoriassa. McDonalds on yksi maailman suurimmista pikaruokaloista. Yritys on kuitenkin joutunut kovan kilpailun keskelle ja se onkin joutunut sulkemaan osia myymälöistään.
Neljänteen ryhmään kuuluvaksi asetin sellaiset brändit kuin Nokia, Marimekko ja Stockman. Stockman on jo vuosia paininut huonon kannattavuutensa kanssa eivätkä ulkomaanoperaatiotkaan ole täysin onnistuneet. Myös Marimekko on laajentanut Suomen rajojen ulkopuolelle, mutta hyvin vaivalloisesti. Nokian surullisen tarinan kaikki tietävätkin. Yritys jäi pahasti jälkeen tuotekehityksessä menneinä vuosina ja kilpailu söikin sitten osan katteista.
Oletko sinä kiinnostunut tietämään, miten brändisi pärjää kilpailussa muiden brändien kanssa? Kiinnostaako sinua asettaa tavoitteita brändisi viestin kirkastamiseksi? Haluaisitko tietää mihin suuntaan brändiäsi voisi kehittää?
Luin hiljattain mielenkiintoisen kirjan ”Brändätyt”, joka on newyorkilaisen toimittajan Alissa Quartin kirjoittama sosiologishenkinen kirja amerikkalaisesta nuorisosta, nuorisomarkkinoinnista sekä teineistä, jotka ovat varsin alttiita mainonnan houkutuksille ja erilaisille brändeille.
En ole itse ollut ikinä mikään merkkivaatteiden suurkuluttaja eikä vaatteiden merkeillä ole ollut minulle suurta merkitystä. Yhdysvallat on voimakas kapitalismin ja brändien puolestapuhuja ja Suomessa markkinoiden ja brändien merkitys on vähäisempää. Kuitenkin, Suomessakin brändeillä ja merkkivaatteilla on merkitystä nuorisolle. Olen viimeaikoina miettinyt, että onko Michael Korsin käsilaukku köyhän naisen Louis Vuitton? Sen verran silmäänpistävää on Korsin laukkujen näkyvyys katukuvassa. En muista omasta nuoruudestani, että jollakin tietyllä laukkumerkillä olisi ollut näin suuri merkitys nuorisolle. Jossain vaiheessa Guessin laukut olivat erityisen trendikkäitä ja myös Lacosten paitoja näkyi paljon. On vaikeata sanoa, mistä syystä juuri Korsin laukut ovat nousseet suosioon. Olisiko niin, että niiden korkea hinta, mutta kuitenkin suhteellisen edullinen hinta Vuittoniin verrattuna, on taustalla ostopäätökissä. Minun on kuitenkin pakko todeta, että on itseasiassa vähän tylsää, että katukuvassa ei näy muuta kuin Michael Korsin laukkuja. Kannustaisin nuoria persoonallisuuteen nykyistä enemmän. Nykyajan nuori on itse asiassa vähän tylsä.
”Kun tavalliset aikuisten markkinat ovat kyllästymässä, eli sinne on yhä vaikeampi myydä määrällisesti lisää, alkaa markkinoija luonnollisesti etsiä uusia, tuoreita kohderyhmiä ja muokata tuotteitaan heitä varten kehitetyiksi omiksi brändeiksi ja alabrändeiksi.” – Alissa Quart, Brändätyt
Vaula Norrena nostaa Quartin kirjan alkusanoissa esille muutamia tärkeitä tilastoja nuorten kulutuksesta Suomessa. Nordea-pankin vuonna 2002 tekemän tutkimuksen mukaan 7-17 vuotiaat suomalaislapset saavat omaa taskurahaa keskimäärin 504 euroa vuodessa. Yhteensä tämä tekee 360 miljoonan euron markkinat. Keskimääräinen viikkoraha 7-17 vuotiailla on 7,50 euroa. Lasten henkilökohtainen kulutus yhteensä per lapsi on 1700 euroa vuodessa.
Kuten Quart toteaa nykylapset syntyvät jo valmiiksi tavaraa täyttä olevaan maailmaan. Amerikkalaiset väittävät, että 3-4 vuotiaana lapsi tunnistaa jo 300-400 erilaista brändiä.
”Vanhemmille alisteisesta, tottelevasta ja kiltistä 1950-luvun lapsesta on tultu 1990-luvun tasavertaiseksi, autonomiseksi ja äänekkääksi pikku kansalaiseksi, jolla on kuluttajanakin täysi tasavertaisuus perheen kulutusbudjetista. -Vaula Norrena, Brändätyt
1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa brändääminen laantui hetkellisesti, mutta kun lamasta päästin yli, alkoi brändääminen uudestaan entistä voimakkaampana. Brändiuskollisuus on tullut yleiseksi ilmiöksi Yhdysvalloissa. Kun minä tein töitä kesäisin saadakseni kaiken välttämättömän ravinnon talvella, työskentelevät amerikkalaisnuoret voidakseen kustaantaa merkkikeskeisen elämäntapansa. Kuten Quartin kirjasta käy ilmi nykyään 55% lukioikäisistä amerikkalaisnuorista työskentelee yli kolme tuntia päivässä, kun heidän ulkomaalaisista ikätovereistaan vain 27% kertoo ylipäänsä käyvänsä töissä.
Amerikassa on yksi ilmiö, joka on ehkä esiaste nykyään vallitsevile lifestyle-blogeille: insiderit ja trendinhaistajat. Nämä ovat nuoria, joita markkinointikoneisto on palkannut lähettiläikseen muiden nuorten keskuudessa. Nämä kuluttavat tuntikausia viikossa siihen, että lähettävät sähköpostitse vaate- ja lehtiehdotuksiaan yrityksissä oleville kontaktihenkilöilleen. Nuoret haluavat luoda suhteita cooleihin aikuisiin ammatti-ihmisiin ja ovat imarreltuja, kun kolmekymppiset markkinoinnin ammattilaiset ottavat heidät vakavasti.
Kirjassa nuorisomarkkinoinnin ammattilaisia, jotka värväävät nuoria palvelukseensa, nimitetään cool huntereiksi.
”He käyvät vierailulla teinien kotona ja sillä välin, kun äiti esimerkiksi imuroi olohuonetta, painavat mieleensä minkä merkkistä hammastahnaa heidän nuoret kohteensa käytävät.” – Alissa Quart, Brändätyt
Nuorisomarkkinoijat käyttävät metodinaan kaverilta kaverille -markkinointia. Kuten , yksi kirjan teineistä toteaa: ”Teini-iässä sitä haluaa tehdä samaa mitä kaveritkin, joten kun kaverit kertovat, mitä kannattaa ostaa, viesti menee perille.”
Sweet Sixteen – kuluttamisen huippujuhla
Suurin osa lukijoista muistanee Music Televisionin Sweet Sixteen televisio-ohjelman, jossa parempien piirien lapset viettävät kalliita juhlia kuusitoistavuotispäivänään. Rahaa palaa näissä juhlissa ihan eri tavalla kuin keskivertojampan synttärikekkereissä. Alla oleva esimerkkivideo on yksi esimerkki tästä yltäkylläisyydestä, missä amerikkalaisnuoriso elää. Toinen mielenkiintoinen erityisesti Amerikassa vietettävä juutalailasten aikuistumisriitti on bar mitsva juhla, jota vietetään kun juutalaispoika täyttää 13 vuotta. Kuten Quartin kirjasta käy ilmi, näihin juhliin satsataan rahallisesti aivan erityisellä tavalla – joskus jopa niin paljon, että vanhemmat käyttävät näihin juhliin ne rahat, joita olisi tarkoitus käyttää lapsen yliopisto-opintoihin.
”New Orleansissa tuhlailevat Sweet Sixteen -juhlat ovat alkaneet teemoiltaan, värimaailmaltaan ja muodollisuusasteeltaan muistuttaa 1950-luvun debytanttitanssiaisia. Keskilännen varakkailla asuinalueilla syntymäpäiväkutsuja järjestävät juhlapalvelut totuttavat jo varhain pikkutytöt teemakekkereihin: yksiä varten lasten tulee sonnustautua korkokenkiin ja täydelliseen meikkiin ja harjoitella ”seuratansseja”. – Alissa Quart, Brändätyt
Nuortenkirjat elämäntavan määrittäjinä
Quartin kirja nostaa esille yhden mielenkiintoisen nuorisomarkkinoinnin ilmiön: nuortenkirjat. 1990-luvun lopulla syntyi uusi teini-ikäisten itsensä brändäämisen muoto, teinimuistelmat, ja niiden lajitoveri, teini-ikäisten itse kirjoittamat romaanit. Muistan itsekin nuoruudesta, että meillä ala-asteella vallitsi erityinen Sweet Valley High buumi. Tuo kirjasarja käsitteli amerikkalaista unelmaa – vaaleahiuksisia blondeja Kalifornian auringossa. Kirja ikään kuin loi standardin siitä, mitä on hyvä elämä – amerikkalaisittain tarkasteltuna. Mitä on olla suosittu ja millainen elämäntapa on tavoiteltavaa. Jostain kumman syystä nuo kirjat purivat varhaisteiniin unelmointiini vastaavanlaisesta elämästä, joka odottaisi peruskoulun jälkeen.
Amerikassa toisen maailman sodan jälkeen syntyi kirjallisuuslaji, jota pidettiin kyseiselle ikäryhmälle soveltuvana: nuorten aikuisten romaani. Esimerkiksi Gossip Girl kirjat ja tv-sarja ovat esimerkkejä tälläisistä nuorille suunnatuista tarinoista, jotka sijoittuvat New Yorkin yläluokkaan ja heidän elämäänsä ja kuvaavat nuoria, joille merkkivaattet ovat pakkomielle.
Brändäämättömät brändättyinä
Nuoria ei kosiskella seksiä tihkuvilla mainoksilla ja vääristelevällä markkinoinnilla ainoastaan vapaa-ajalla. Yhä useampia amerikkalaiskouluja sponsoroivat eri yritykset. Jopa matematiikan kirja saattaa sisältää piilomarkkinointia. Mietin omaa opiskeluaikaani sekä yliopistojen rahoitusrakenteen muuttumista tänä aikana. Nykyään kauppakorkeassakin on Eloveena-sali sekä OP Pohjola -sali. Koulun tukijat ja sponsorit ovat siis selvästi esillä.
”Kun meillä on koulussa myyjäiset, rehtorimme kieltää meitä myymästä mehua ja kaakaota, koska ne ovat koulumme juoma-automaateissa myytävän Coca Colan kilpailijoita.” – Alissa Quart, Brändätyt
Kirjassa Quart käy läpi myös vielä brändäämättömien nuorten tarinaa. Nämä ovat nuoria, jotka vastustavat kaupallistumista sekä brändien ujuttamista kouluelämään. Muistan omasta nuoruudestani, että meilläkin oli näitä marginaalinuoria, jotka kuuntelivat indie musiikkia ja joille Celine Dion edusti saatanaa. Myös mainostajat ovat kiinnostuneita näistä marginaalinuorista, sillä muodostaahan marginaalisuuskin oman ryhmänsä, jolle markkinoida. Kirjassa näistä nuorista käytetään sanaa omatoiminuoret.
Tähtäimessä eliittiyliopisto
Eliittiyliopistot ovat yksi mielenkiintoinen ilmiö maailmalla, johon on helppo samaistua. Muistan kun itse valmistuin lukiosta, osa meidän oppilaistamme tähtäsi näihin maailman huippuyliopistoihin ja meiltä lähtikin joitain oppilaita esimerkiksi Iso-Britanniaan opiskelemaan. Opinto-ohjaajamme kannusti lähtemään ulkomaille – opiskelihan hänen omakin lapsensa Englannissa ns. huippuyliopistossa. Olin itse tuolloin vielä niin sekaisin nuoruudesta, että en osannut esittää rationaalisia arvioita ulkomaille muuttamisen kannattavuudesta. Nyt kun olen hiukan vanhempi toteankin, että oli oikeastaan ihan hyvä juttu, että en tarttunut ulkomaisten tutkinto-ohjelmien imuun. Vaihto-opiskelijana ollessani juttelin amerikkalaisen opiskelijan kanssa, jolla oli niskoillaan lähemmäs 300 000 dollarin opintovelat. Yhdysvalloissakin on hiljattain ollut näkyvissä ilmiö, jossa opiskelijat ovat alkaneet vastustaa maksullista koulutusta – maksullisuuskaan kun ei enää takaa työtä opiskelujen jälkeen. Olen oikeastaan iloinen, että olin lukion jälkeen vielä sen verran mammantissillä, etten lähtenyt opiskelemaan ulkomaille. Tämä takasi sen, ettei minulla ole niskoissani suuria velkoja.
”Koulussa kaikki tietävät, keillä on rahaa. Bileissä tutkitaan tarkkaan millaisia vaatteita ihmisillä on ja kuinka kalliita ne ovat.” Alissa Quart, Brändätyt
Opiskelusta puhuttaessa Quart nostaa esille mielenkiintoisen ilmiön: unschooling oppimisen. Tällä viitataan siihen, ettei nuoriso halua enää suorittaa opiskeluja perinteisellä tavalla, vaan opiskelee mieluummin kotona itsekseen. Tämä johtuu osittain siitä, että osa opiskelijoista ei pidä koulun ilmapiiriä suotuisana opiskeluille. Olet itse ollut aina melko itsenäinen oppija, joten unschooling olisi saattanut toimia hyvinkin omalla kohdallani.
Sen verran minustakin toki löytyy kokemusta, että vietin vuoden ns. eliittiyliopistossa ESSEC-Business -koulussa Ranskassa. Muistan ranskan kielen professorini sanoneen, että hän muistaa ajan, kun kaikki koulun opiskelijatytöt pukeutuivan Chaneliin. Hän myös kertoi, että tuleva eliitti tapasi toisensa tässä koulussa ja usein myös avioituivat toistensa kanssa sitten myöhemmin. Täytyy kyllä todeta, että tuossa ranskalaisessa koulussa, oppilaat totta tosiaan pukeutuivat keskivertoa tyylikkäämmin. Mutta epärehellisyyttäkin löytyi – minulta varastettiin vuoden aika useita naulakkoonijättämiä vaatteita tämän vuoden aikana. Eliittikoulussa opiskelu oli kasvattava kokemus ja opettajat olivat tottatosiaan hyviä. Aloin jopa miettiä pitäisikö opiskelusta maksaa, vaikka edelleen olenkin ilmaisen suomalaisen koulun kannalla.
En ole Brändätyt kirjaa aikaisemmin perehtynyt erilaisiin sosiologian ja nuorisotutkimuksen kirjoihin, mutta täytyy todeta, että tämän kirjan jälkeen suuntaan yliopiston kirjastoon tutkailemaan eri hyllyjen tarjontaa. Brändätyt kirja on todella mielenkiintoinen kirja nuorisokulttuurista ja kuluttamisesta ja voin suositella sen lukemista kaikille markkinoinnin parissa työskenteleville.
Sain jokunen aika sitten työtarjouksen yrittäjältä, joka oli kuullut ystävänsä kautta, että haen töitä. Kävin pitkällisen keskustelun työnlöytymisen vaikeudesta. Vastaavasti yrittäjä kertoi minulle tarinansa vaikeudestaan löytää pätevä työntekijä. Yrittäjällä oli pitkäaikaista kokemusta työntekijöiden palkkaamisesta ja hän kertoi kohdanneensa saman dilemman eri työnhakijoiden välillä: suurimmalle osalle hakijoista riitti, että on työ, josta saa rahaa. Työntekijät tulivat töihin, tekivät työnsä, nostivat palkkansa ja menivät takaisin kotiin. Yrittäjä kuitenkin halusi potentiaalisilta työnhakijoilta enemmän – intohimoa, draivia ja sitoutumista sekä kykyä kasvuun ja kehittymiseen.
Olen itse törmännyt samaan ilmiöön monesti eri alojen yhteydestä. Työelämässä on paljon ihmisiä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan jotain alaa ilman kutsumusta. Useasti töihin on ns. ajauduttu. Kun näihin ihmisiin sitten törmää työelämässä heijastuu matala motivaatio monella tavalla myös työhön ja sidosryhmiin. Asiakas, toimittaja, potilas tai muu sidosryhmän henkilö kyllä aistii, kun työntekijä ei ole täysillä mukana työssään. Tämä saattaa synnyttää kiusaantuneita tilanteita. Heräsin itse kesken kauppatieteen opintojen, että kenties minun olisi pitänytkin opiskella kirjallisuutta. Onnekseni olen kuitenkin löytänyt valonväläyksiä myös näistä kauppatieteen opinnoista. Yhdysvaltalaisen Gallup-organisaation vuonna 2014 tekemässä tutkimuksessa todettiin, että vain joka kolmas työtä tekevistä ihmisistä on innostunut ja kokee työnsä mielenkiintoiseksi. Mahdollisuus kehittyä työssä sekä kokemus työn merkityksellisyydestä toimivat motivaattoreina monelle.
Ihminen tulee onnelliseksi, kun saa työskennellä niiden asioiden parissa, johon hänellä on intohimoa. Työmotivaatio kasvaa, kun ihminen saa työskennellä omien vahvuuksiensa parissa. Olisi hyvä, että kukin tunnistaisi oman vahvuutensa ja lähtisi kehittämään osaamistaan omien luontaisten vahvuuksiensa kautta. On myös tutkittu, että ihminen on onnellinen työssään, kun saa käyttää luovuuttaan. Ihminen voi hyödyntää luovuutta ammatista riippumatta. Itselläni tällainen intohimonkohde on viestintä sekä markkinointi ja toisaalta olen myös kiinnostunut logistiikasta ja tuotantotaloudesta. Toivonkin luovani jostain näistä itselleni pitkäkestoisen uran. Minulle kesti kuitenin useita vuosia hahmottaa millaisten tehtävien parissa haluan työskennellä ja oman polun löytäminen on ollut vaikeaa. Tulevissa päätöksissäni toivon, että raha ei ole se merkittävä tekijä, jonka takia teen töitä. Motivaattorina toimii se, että saan työskennellä sellaisten asioiden parissa, johon suhtaudun intohimolla ja suurella motivaatiolla, josta haluan oppia lisää ja jossa pääsen kehittämään osaamistani haluamistani asioista. Kuten yksi suosikki lauseistani kuuluu: ”To live is the rarest thing in the world. Most people just exist”. Tee siis työtä, jossa koet eläväsi. Näin luot elämällesi tarkoituksen.
Kuulun siihen ryhmään, jolle henkinen korvaus työstä on tärkeämpää kuin rahallinen korvaus. Toisen ryhmän muodostavat ihmiset, joille on tärkeätä sellaiset seikat kuin raha, maine ja palkkiot. Näkisin, että poliitikot kuuluvat pitkälti tähän ryhmään. Intohimo johtaa innovointiin. On tutkittu, että työntekijät, jotka saavat käyttää osan työajastaan omien vahvuuksiensa parissa työskentelyyn, ovat innovatiivisempia ja tekevät näin uusia keksintöjä. Motivaatiolla on erittäin suuri merkitys sille, mitä opitaan, miten kehitytään, luodaan uusia innovaatioita ja miten tehdään tulosta.
Motivaation lisäämisessä tärkeätä on riittävä työntekijän vapaus. Olen itse huomannut aikaisemmissa töissänikin, että monesti työpäivät ovat niin hektisiä, ettei ajattelulle ja oman toiminnan kehittämiselle jää aikaa. Tämä on myös motivaation suuri tappaja. Hyvä yritys antaakin työntekijöille hetkiä oman toimintansa kehittämiseen. Kesätyöaikoinani tuurasin taloushommissa eri työntekijöitä. Se mikä työssä oli haastavaa, oli se, että minun piti yhden kesän aikana oppia neljän eri työntekijän tavat tehdä töitä – ja kaikilla todellakin oli oma tapansa toimia. Olikin haastavaa löytää oma tapa tehdä töitä, joka hyödynsi parhaimmat tavat neljän työntekijän tiimistä. Selvisin kuitenkin tästä koettelemuksesta, mutta todellakin opin, että meitä ihmisiä on erilaisia ja on useita hyviä tapoja tehdä töitä. Tärkeintä on löytää itselle paras tapa suoriutua tehtävistä.
Tässä loppuun kaksi mielenkiintoista TED:in luentoa motivaatiosta.
