Pääsin tämän kevään aikana työskennellessäni MTV:llä perehtymään uuteen Green Claims -direktiiviin, joka koskee myös MTV:n toimintaa. Tähän asti vastuu mainosten lainmukaisuudesta on ollut mainostajilla, mutta vastedes MTV joutuu käymään myös itse läpi mainokset sekä tarkistamaan, että mainokset noudattavat Green Claims -direktiiviä. Green Claims -direktiivi tai ”viherpesudirektiivi” sisältää joukon ympäristöväittämiä, joita ei saa enää käyttää yrityksen mainonnassa, koska ne ovat kuluttajia harhaanjohtavia. Väitteet on pystyttävä todistamaan tieteellisesti ja kvantitatiivisesti, mikäli niitä haluaa käyttää. Direktiivi kieltää muun muassa sellaiset väittämät kuin biohajoava, ympäristöystävällinen tai ekologinen, mikäli nämä eivät ole tieteellisesti ja kvantitatiivisesti todennettavissa sekä kolmannen osapuolen todentamia.
Hiilineutraali on yksi viherväittämä, jonka käyttöä on nyt rajoitettu. Pakko todeta, että ole onnellinen tästä. Olen nimittäin ollut usean vuoden ajan sitä mieltä, että tämä käsite johtaa harhaan kuluttajia, jotka eivät ole perehtyneet siihen, mitä hiilineutraali oikeasti tarkoittaa. Ymmärsin itsekin käsiteen väärin pitkän aikaa, ennen kuin vastuullisuustyöni kautta huomasin, että hiilineutraalius tarkoittaa jotain muuta kuin, mitä olin olettanut. Törmäsin nimittäin nettonolla-käsitteeseen jossain vaiheessa työtäni. Tämä herätti minua miettimään, voisiko nettonolla- ja hiilineutraaliuskäsitteet tarkoittaa eri asioita. Moni näiden asioiden parissa työskenteleväkään ei välttämättä tiedä, mikä ero tämän kahden käsitteen välillä on.
Hiilineutraalius eroaa nettonollan käsitteestä siinä, että se koskee pelkästään hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Nettonolla puolestaan koskee kaikkien päästöjen vähentämistä – mukaan lukien esimerkiksi metaanin tai typpioksiduulin. Se mikä kuluttajia yleensä johtaa harhaan on hiilineutraaliuteen liittyvä päästöjen kompensoinnin määrä. Tämä voi olla nimittäin huomattavan suuri. Tähän asti kuluttaja ei ole välttämättä tiennyt, että todellisuudessa päästöjen kompensoinnin määrä on saattanut olla suuri. Uusi lakimuutos velvoittaa ilmoittamaan päästöjen kompensoinnin määrään siinä yhteydessä, missä hiilineutraalius sanaa käytetään. Lisäksi on ilmoitettava varsinaisten päästöjen kokonaismäärä. Tuotetason väitteet kuten “carbon neutral” tai “climate neutral” ovat kiellettyjä, jos ne perustuvat pelkkään kompensointiin. Elin itse pitkään siinä käsityksessä, että hiilineutraalius on hieno asia. Minusta oli aivan mahtavaa, että yritykset kompensoivat päästönsä ja näin päästöjä ei periaatteessa synny, mutta tämähän ei pidä paikkaansa.
Kompensointiin itseensä liittyy monia eri ongelmia. Asia ei ole niin mustavalkoinen kuin äkkiseltään voisi olettaa. Mikäli kompensointia tehdään esimerkiksi istuttamalla puita, kestää vuosia ennen kuin puut ovat sen kokoisia, että ne alkavat sitoa hiiltä ilmakehästä. Vaikutus ei ole siis välitön. On myös mahdollista, että puut kaadetaan siinä vaiheessa, kun ne alkavat sitoa hiilidioksidia. Tällöin kompensoinnin idea ei pääse toteutumaan. Myös metsäpalon vaara on olemassa, jolloin metsä tuhoutuu eikä näin sido hiilidioksidia ilmasta. Kompensointiin liittyy myös ns. lisäisyyden puute: monet metsityshankkeet olisivat mahdollisesti toteutuneet muutenkin, eikä pelkästään osana päästöjen kompensointia. Metsityshankkeita tehdään usein kehitysmaissa ja vaarana piilee se, että paikallista väestöä ei tarpeeksi huomioida näissä hankkeissa. Paikallisilta saatetaan ottaa esimerkiksi viljelymaata kompensointiprojektiin ilman, että paikallisilta kysytään lupaa tähän.
Ero hiilineutraaliuden ja nettonollan välillä on myös se, että nettonollassa päästöjä kompensoidaan maksimaalinen määrä. Käytännössä päästöjä ei siis saisi syntyä, mutta pieni määrä päästöjä hyväksytään. Nettonolla painottaa siis päästöjen todellista vähentämistä. Hiilineutraalius on lyhyen aikavälin tavoite päästöjen vähentämiselle. Monet yritykset ja valtiot tavoittelevat kuitenkin myös nettonollaa, mikä on siis pitkän aikavälin tavoite. Se kuinka yrityksissä nettonollaan päästään, riippuu myös paljon yrityksen toimialasta.
Iso osa varsinkin suurimmista yrityksistä on mukana SBTi-aloitteessa eli Science Based Target -aloitteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että päästöjä on vähennettävä 90-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vain 5-10 prosenttia kokonaispäästöistä saa tällöin kompensoida. SBTi tarkistaa ja hyväksyy valitun perusvuoden osana koko päästövähennystavoitteen validointiprosessia. Yritykset saattavat sisällyttää päästövähennystavoitteet Scope 1 ja Scope 2 päästöille – osa yrityksistä on sisällyttänyt myös Scope 3 päästöt tavoitteeseen.
Kaikista ongelmista huolimatta, päästöjen kompensointi on yleisesti hyväksytty tapa päästä hiilineutraalius tavoitteeseen. Kompensointi on perusteltua tilanteessa, jossa päästövähennyksiä on tehty maksimaalisesti ja jäljelle jää vain residuaalipäästöjä eli päästöjä joiden vähentäminen tai poistaminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista. Aika näyttää, mihin suuntaan päästöjen kompensointi kehittyy. Selvää on, että parempia vaihtoehtoja tarvitaan edelleen, jotta päästöjen määrä saadaan vähennettyä ilmakehässä.
Näin syksyisin minua inspiroivat asuntoni ikkunasta avautuvat voimakkaat syksyn värit. Takapihallani on siis paljon lehtipuita, jotka tarjoavat väriloistoaan näin syksyisin. Ostin viime vuonna Pentikiltä pöytäliinan ja hankin myös tummankeltaisen krysanteemin keittiöni pöydälle. Rakastan kyllä syksyssä näitä voimakkaita värejä. Tuovat vähän myös iloa alkavan pimeyden keskelle.
Jotenkin ajattelin, että jotain tästä puuttuu. Kyllähän syksykin on juhlan aika! Ostinkin helmiliike Bohemiasta täältä Tampereelta eri sävyisiä kristallihelmiä ja hetken mietittyä ja sommiteltuani onnistuin luomaan juhlavan ja ihanasti kimaltavat kynttlämansetit.
Mansetit rakensin niin, että tein ensiksi kaksi ympyrän muotoista kerrosta vaaleankeltaisista, tummankeltaisista sekä ruskeista helmistä. Yhteensä siis 28 helmeä yhteen kerrokseen. Kiinnitin nämä kerrokset yhteen metallilangalla. Lisäksi ostin vaaleankeltaisia ja tummankeltaisia pisarahelmiä ja laitoin ne roikkumaan ruskean helmen kanssa.
Tykkään hiukan vaihdella sisustusta vuodenaikojen mukaan. Minua piristää aina vaihtaa esimerkiksi uusi pöytäliina vuodenajan mukaan. On myös aina kiva tehdä itse jotain uutta sisustukseen helmien muodossa.
Toivotan kaikille lukijoilleni antoisaa syksyä askartelun ja sisustamisen merkeissä.
Olen harrastanut helmitöitä jo useamman vuoden ajan ja ajatuksena on ollut alusta asti liittää helmet myös jollain tavalla osaksi tekstiilin suunnitteluani. Helmikirjaillut tekstiilit vaativat pitkäjännitteisyyttä ja aikaa, mutta personoimalla tyynynpäällisiä helmillä saa taatusti tehtyä tyynynpäällisiä, joita ei löydy kenenkään muun kotoa. Kun helmet ompelee kunnolla kiinni, kestävät tekstiilit käytössä usean vuoden ajan. Monesti saankin vierailta kehuja personoiduista tyynynpäällisistäni. Olen personoinut muutamia itse suunnittelemiani kuoseja paljeteilla ja helmillä. Näitä ovat Vanamo-tyynynpäällinen, Maitohorsma-tyynynpäällinen, Paratiisi-tyynynpäällinen sekä Sinikello-tyynynpäällinen. Mikäli haluaisit kotiisi jonkun näistä kuoseista, vaikka itse koristeltavaksi, niin ole rohkeasti yhteydessä! Paljon iloa helmeilyyn!
Olen harrastanut helmitöitä jo useamman vuoden ajan ja ajatuksena on ollut alusta asti liittää helmet myös jollain tavalla osaksi tekstiilin suunnitteluani. Helmikirjaillut tekstiilit vaativat pitkäjännitteisyyttä ja aikaa, mutta personoimalla tyynynpäällisiä helmillä saa taatusti tehtyä tyynynpäällisiä, joita ei löydy kenenkään muun kotoa. Kun helmet ompelee kunnolla kiinni, kestävät tekstiilit käytössä usean vuoden ajan. Monesti saankin vierailta kehuja personoiduista tyynynpäällisistäni.
Olen koristellut muutamia itse suunnittelemiani tyynyjä helmillä ja paljeteilla. Näitä ovat Vanamo-tyynynpäällinen, Maitohorsma-tyynynpäällinen, Paratiisi-tyynynpäällinen sekä Sinikello-tyynynpäällinen. Mikäli haluaisit jonkun näistä kuoseista itsellesi vaikkapa koristeltavaksi, niin ota ihmeessä yhteyttä jenniina_enlund@hotmail.com
Paljon iloa helmeilyyn!
Maitohorsma on oikea suomalainen juhannuskukka, joka luo perinteitä kunnioittavaa kesätunnelmaa. Maitohorsman keskelle voi ommella suippoja helmiä korostamaan kukan terälehden muotoa.
Tästä kuvasta näet tarkemmin, kuinka helmet on ommeltu maitohorsman heteiden keskelle.Maitohorsman kaveriksi sopii ihana Vanamo-tyynynpäällinen, joka on myös suomalainen perinnekukka ja kuuluu ehdottomasti Suomen kesään.
Myös Vanamo-tyynynpäälliseen voi ommella suippoja helmiä ja luoda näin kolmiulotteista vaikutelmaa, joka korostaa kivasti vanamon muotoa.
Sinikello-kuosi on ollut yksi suosikki kuoseistani. Olen aivan hullaantunut paljeteista ja kaikesta kimaltavasta ja kun bongasin nämä violetit paljetit päätin heti, että niistä tulee osa Sinikello-kuosiani.
Tästä lähikuvasta näkyy tarkemmin miten paljetit on ommeltu Sinikello-tyynynpäälliseen. Tarkoituksena ei ole täyttää koko kukan terälehteä paljeteilla, vaan olen tuonut niillä muotoa ompelemalla vain muutamia paljetteja jokaiseen terälehteen.
Paratiisi-tyynynpäällisessä olen yhdistänyt sekä helmiä, että paljetteja ja tämä tyynynpäällinen onkin todellinen luksustyynynpäällinen, jonka tekeminen vaatii kärsivällisyyttä, mutta jonka lopputulos on aivan ihana!Tästä kuvasta näkyy, että kukan heteisiin olen ommellut vaaleita ja oransseja helmiä. Kolibri puolestaan on saanut siipeensä sinisiä paljetteja. Voisiko juuri juhlavampaa tyynynpäällistä olla!
Haluatko tuoda persoonallista otetta sisutukseesi askartelemalla itse Sinikello-mansetin joko lautasliinoja tai vaikkapa kynttilää koristamaan?
Tässä blogissa annan ohjeet tämän herkän mansetin tekemiseen.
Ostan itse helmeni käsityötarvikeliike Karnaluksista Tallinnasta. Teen sinne aina kerran vuodessa pyhiinvaellusmatkan ja täydennän helmivarastoani seuraavan vuoden käsityöprojekteja varten. Nykyään Karnaluks merkkaa helmipusseihinsa tuotekoodit, joten jos olet ollut käsityömatkalla Tallinnassa ja haluat ostaa helmiä myöhemmin lisää verkkokaupasta, niin voit hakea tuotteita näillä koodeilla Karnaluksin verkkokaupasta.
Tässä mansetissa olen käyttänyt japanilaisia värin 977 violetteja helmiä. Lisäksi kukan heteitä varten tarvitset vaaleita ja oransseja tai keltaisia helmiä- makusi mukaan.
Lisäksi tarvitset ohutta helmikoristeiden tekemiseen tarkoitettua rautalankaa sekä kynttilämansettia varten paksumpaa rautalankaa, joka kierretään kynttilän ympäri kolmeen kertaan ja päällystetään vihreällä kukkanauhalla.
Mikäli haluat kukkien oheen tehdä vihreitä lehtiä, tarvitset tätä varten vihreitä helmiä.
Kukkien tekemiseen löytää ohjeita myös esimerkiksi Pinterestistä. Olen itse hieman muokannut Pinterestin ohjetta eli teen terälehdet ensi valmiiksi ja vasta lopuksi kiinnitän terälehdet toisiinsa rautalangalla. Näin kukkaset eivät veny ja säilyttävät muotonsa.
Ihania helmeilyhetkiä!
– Jenniina
Sinikellot näyttävät upeilta yhdistettynä isoon valkoiseen kynttilään. Toki sinikelloja voi tehdä myös pienempiä kynttilöitä koristamaan. Seuraavissa kuvissa käydään läpi ohjeet kukan tekemiseksi.
Sinikellon terälehti aloitetaan pujottelemalla helmiä rautalangan lävitse.Helmiä pujotetaan alkuun 12 kerrosta lisäämällä aina yksi helmi joka kerrokseen. Helmien määrä vähenee aina yhdellä 12 kerroksen jälkeen.Laita kukkien terälehdet vastakkain ja kiinnitä ne toisiinsa rautalangalla. Voit itse määrittää kuinka monta helmeä sidot toisiinsa eli kuinka avonaisen haluat kukasta.
Kiinnitä kaikki kukkien terälehdet toisiinsa ja sido lopuksi reunimmaiset terälehdet kiinni toisiinsa. Näin sinulla on valmis Sinikello.
Kukkien heteet tehdään pujottelemalla rautalankaan 23-26 valkoista helmeä. Tämän jälkeen pujotellaan lankaan kolme oranssia helmeä ja pujotellaan takaisin valkoisten helmien lävitse.
”Ihmiskunnan historia tuntee sekä oikealle että vasemmalle kalleellaan olleita diktaattoreita. Joitakin on vaikeampi asettaa mihinkään tiettyyn lokeroon. Jos tunnet vetoa jompaankumpaan poliittiseen lohkoon, älä huolestu. Voit nousta hirmuvaltiaaksi oikeastaan millä tahansa taustaideologialla, jos pelaat korttisi oikein.” – Olli Pekka Vainio, Katleena Kortesuo, Diktaattorin käsikirja.
Ensi keväänä on jälleen eduskuntavaalit ja tästä innostuneena aloin taas miettiä hyvän vaalikampanjan ja erityisesti vaalimainonnan ominaispiirteitä. Olen huono äänestäjä. En ole edellisvuosina äänestänyt vaaleissa, joten tänä vuonna päätin erityisesti käyttää energiaa hyvän ehdokkaan löytämiseksi. Siksi päätin, että minun on määriteltävä itselleni ne perusteet, joilla valinnan ehdokkaan suhteen teen. Keskityn tässä artikkelissa erityisesti printtimainontaan, jota näkee katujen varsilla aina ennen vaaleja. Lisäksi annan myös muutamia esimerkkejä hauskoista vaalivideoista sekä tehokkaasta viestinnästä. Artikkelini sisältää myös otteita kirjasta ”Diktaattorin käsikirja”, jota voin suositella kaikille politiikasta ja vallan psykolgiasta kiinnostuneille. Haluan korostaa, että tässä artikkelissa esille nousevat asiat ovat omia mielipiteitäni ja näistä voi olla myös eri mieltä. Keskityn kertomaan sellaisesta viestinnästä, joka puhuttelee itseäni.
Olette varmasti huomanneet, että tien varsilla on usein esillä ehdokaslistoja, joissa on kuva ehdokkaasta sekä ehdokkaan numerosta. Tämän lisäksi valotolpista löytyy ehdokkaiden omia mainoksia. Jotkut ehdokkaista tuottavat myös vaalivideoita, jotka ovat näin Youtube aikakautena näkyvissä mm. juuri Youtubessa.
Otin tämän aiheen esille siitä syystä, että en muista aikaisemmin nähneeni erityisen personoitua vaalimainontaa mitä tulee printtimainontaan. Kirjoitin aikaisemmin tähän blogiin artikkelin valokuvista osana yhteiskunnallista vaikuttamista. On aika jännä juttu, että erilaiset järjestöt kuten ympäristöjärjestöt saattavat tehdä hyvinkin personoitua, puhuttelevaa ja radikaalia mainontaa, mutta vaalimainokset ovat edelleen hyvinkin pelkistettyjä ja toisiaan matkivaa mainontaa. Ehdokkaiden mainonta ei juurikaan poikkea toisistaan ja suurin osa mainonnasta on hyvinkin konservatiivista. Laitan tähän alle kuvan Pelastusarmeijan syrjäytymisen vastaisesta kampanjasta, jolle presidentti Tarja Halonen antoi kasvot. Ehkäpä tälläisestä mainonnasta eduskuntavaaliehdokkaatkin voisivat ottaa oppia erottuakseen muista.
Yksi kaverini toimii erään poliitikon kampanjapäällikkönä ja keskustelin hänen kanssaan siitä, millainen on hyvä kampanja. Hän nosti esille yhdysvaltalaisen poliitikon Alexandria Ocasio-Cortezin kampanjan, joka pohjaa vahvasti tarinalliseen kerrontaan. Cortez nostaa kampanjassaan esille useita eri teemoja. Tämäkin voi toimia, etenkin esimerkiksi ehdokkaan omille kotisivuille kannattaa kerätä mahdollisimman paljon materiaalia useista eri aiheista. Mainonnan long form copy -tyyppiset artikkelit toiminevat myös politiikassa. Katumainonnassa sen sijaan ei pysty kertomaan kovin laajasti omista alueista, joihin haluaa vaikuttaa. Kehottaisinkin kaikkia ehdokkaita valitsemaan 1-3 teemaa ja hydyntämään näitä teemoja mainonnassaan myös visuaalisesti. Kannattaa myös ennalta miettiä millaisessa ympäristössä vaalimainoksen haluaa toteuttaa. Pelkkä kasvokuva ei mielestäni ole riittävä, vaan mainos tarvitsee myös puhuttelevan ympäristön, joka täydentään mainoksen viestiä. TV-mainos, jossa esitellään ehdokkaan kuva ja vaalinumero – ei sekään riitä. Koska vaalimainonta on kallista, kannattaa mainos suunnitella huolella niin, että koko mainostila tulee käytettyä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tästä johtuen niin pääkuvalla, kuin taustallakin on paljon merkitystä. Vanha kliseehän kuuluu, että yksi kuva kertoo enemmäin kuin tuhat sanaa. Mainos, jossa on vain kuva ja yksivärinen tausta, ei ole tehokkaasti hyödynnetty mainos. Muista siis sekä pääkuva, että tausta ja erottaudu tällä.
”Jos henkilöllä on silmälasit ja kaulahuivi, hän on älykäs. Komea ja hienosti pukeutuva tietää, kuinka elämässä menestytään. Urheilumenestys tekee ihmisestä rehellisen ja sinnikkään. Iskelmälaulaja tietää, miltä tavallisesta ihmisestä tuntuu”. – Olli-Pekka Vainio, Katleena Kortesuo, Diktaattorin käsikirja
Tunnen useita eduskunta- ja kuntavaaliehdokkaita ja olen huomannut, että heidän välillään on huomattavia eroja mitä tulee viestintään. Vielä muutamia vuosia sitten olisin äänestänyt nuorta ja akateemisesti koulutettua naista – naisääniä kun haluan antaa. Tutkimukset osoittavat, että hyvännäköiset ihmiset keräävät vaaleissa eniten ääniä. Tätä nimitetään haloefektiksi. Kuten ”Diktaattorin käsikirjassa” todetaan, jos tiedämme, että jollakulla on jokin positiivinen ominaisuus, meidän on helppoa liittää häneen muitakin positiivisia ominaisuuksia. Tästä syystä ihmiset äänestävät usein julkisuudenhenkilöitä. Enää kuitenkaan nätti hymy ja akateeminen kolutus ei riitä minulle. Keskiöön on noussut myös se mitä sanottavaa ehdokkaalla on. Tehokas viestintä on pitkäjänteistä ja jatkuvaa. Mielestäni meillä on paljon ehdokkaita, jotka tekevät säntillisesti viestintää ennen vaaleja, mutta jotka unohtavat viestinnän vaalien mentyä ohi. Tunnen muutaman hyvän ehdokkaan, jotka tekevät viestintää ja ilmiantavat kantojaan säntillisesti ympäri vuoden ja koko vaalikauden ajan. Esimerkiksi Harri Jaskari ja Anna Kontula ovat ehdokkaita, jotka julkaisevat säännöllisesti artikkeleita mediassa ympäri vaalikauden. Huomaan, että myös monilta ehdokkailta puuttuu rohkeutta tulla esille valtamediassa kuten Aamulehdessä. Onko artikkelin julkaiseminen valtamediassa todella niin pelottavaa? Mielestäni hyvä ehdokas erottuu erinomaisella argumentointikyvyllään. Kirjoitustaito on asia, jota ainakin minä vaadin tulevalta ehdokkaaltani ja tietysti myös sitä, että ehdokkaalla on jotain järkevää sanottavaa. Kirjoittamisen kautta ehdokkaat tuovat myös esille näkemyksiään yhteiskunnasta kuten taloudesta, verotuksesta ja työttömyydestä. Kirjoitusten kautta ehdokkaat tuovat siis myös esille ammattitaitoaan ja ymmärrystään yhteiskunnasta. Mielestäni politiikoksi haluavalta tarvitsee olla perusasiat kunnossa – esimerkiksi juuri verotuksen osalta, jotta tietää mistä puhuu. Toki kaikkea ei tarvitse osata ja yleensä ehdokkaat keskittyvätkin niihin asioihin, jotka ovat lähellä heidän omaa osaamistaan. Esimerkiksi opettajat saattavat keskittyä koulutuskeskusteluun ja sairaanhoitajat terveydenhuollosta puhumiseen. Opettajakin kun saattaa päätyä talousvaliokuntaan. Hyvä poliitikko hallitseekin hyvin eri ryhmien tapoja viestiä. Kuitenkin, mielestäni hyvä ehdokas hallitsee hyvin useita yhteiskunnan osa-alueita, eikä pelkästään omaa substanssialuettaan. Olen myös huomannut, että osa ehdokkaista ei juuri koskaan sano kantaansa asioihin, vaan tyytyy vaan mieluummin pyörittelemään asioita. Minulle tärkeää on, että ehdokkaalla on vahvoja ja perusteltuja mielipiteitä, jotka tulevat esille.
Ajattelin seuraavaksi perehtyä erilaisiin viestinnän tehokeinoihin, joita eri puolueet ja ehdokkaat käyttävät omassa mainonnassaan. Hyvää viestintää voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Esimerkiksi huumori voi olla hauska keino, joka jää ihmisten mieliin ja jolla voi erottua. Alla hauska Suomen yrittäjien vaalivideo.
Toisaalta vakava viesti – kuten Pelastusarmeijan kampanja – herättelee potentiaalisia ehdokkaita äänestämään. Viesti kannattaa aina määritellä siltä pohjalta ketä kohderyhmää sillä aikoo tavoitella.
Joskus erilainen tapa lähestyä vaalivideossa saattaa toimia. Alla esimerkki Elina Lepomäen vaalivideosta viime eduskuntavaaleista.
Puhuttava slogan on iso osa viestin vaikuttavuutta. Tässä Keskusta puolueen sloganissa on mielestäni hyvä sanoma: ”Me pidämme ääntä niidenkin puolesta, jotka eivät siihen itse pysty”. Heikkoihin lapsiin viittaaminen koskettaa.
Locus communis on käsite, jota eri puolueet hyödyntävät viestinnässään. Locus communis tarkoittaa sitä, että viestissä halutaan korostaa jotain yleensä mielipiteitä herättävää asiaa, josta puolue tunnetaan. Esimerkiksi Vihreät korostavat usein feminismiä ja rasismin vastaisuutta puheissaan ja Perussuomalaiset keskittyvät maahanmuuton vastaisten viestien levittämiseen. Nämä ovat väittämiä, joista kannattajat eivät voi olla eri mieltä.
”Jos sisäryhmän jäsen tekee jonkin päätöksen, hän tekee sen pitkällisen harkinnan jälkeen ja hyvin perustein. Sen sijaan ulkoryhmän päätökset selitetään ryhmälle annetuilla ominaisuuksilla. Esimerkiksi kokoomuslaiset haluavat laskea veroja, koska he ovat ahneita, eivät siksi, että he ajattelevat sen vaikuttavan piristävästi talouteen. Vastaavasti vasemmistolaiset haluavat nostaa veroja, koska he haluavat, että heitä paapotaan, eivät siksi, että he haluavat rakentaa toimivaa infrastruktuuria”. – Olli-Pekka Vainio, Katleena Kortesuo, Diktaattorin käsikirja
Vastadoktriini on keino, jota hyödynnetään laajastii poliittisessa viestinnässä. Vastadoktriini tarkoittaa sitä, että viestinnässä keskitytään sellaiseen viestintään, jossa mielipiteet ovat vastakkaisia kilpailevaan puoleen verrattuna. Esimerkiksi Amerikan presidentti Bushin hautajaisissa keskityttiin korostamaan hänessä kaikkia sellaisia piirteitä, joissa Trump on vastakkainen ja näin rakennettiin tietoisesti erilaista kuvaa presidentti Bushista Trumpiin verrattuna. Monesti vastadoktriineissa mennään jopa liiallisuuksin, jolloin halutaan tahallisesti luoda vastakkainasettelua eri osapuolien välille. Tällöin saatetaan kertoa ihan höpölöpöjuttuja vailla totuuden perää. Alla Youtubesta löytämäni debatti, jossa kokoomuksen Wille Rydman ja vasemmistoliiton Dan Koivulaakso hyödyntävät vastadoktriinia keskustelussa.
Yksilön arvot määrittävät pitkälti sitä, kuinka heitä tulee lähestyä vaalimainonnassa. Sen takia ehdokkaan tuleekin olla perillä niistä arvoista, joita hän haluaa puolustaa sekä kohderymistä, joita nämä arvot puhuttelevat.
”Konservatiiveille puhuttaessa tulee korostaa sellaisia asioita kuin perinteet, erilaiset pyhät asiat ja paikat, sekä lojaalisuus perheelle, suvulle ja kotimaalle sekä muille instituutioille. Näitä liberaalit eivät kykene tunnustamaan, ja he tyypillisesti näkevätkin nämä asiat puhtaasti negatiivisina”, – Olli-Pekka Vainio, Katleena Kortesuo, Diktaattorin käsikirja
Laitan tähän loppuun hauskan SAK:n vaalimainoksen, joka hyllytettiin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa.
Jos teitä kiinnostaa tietää mitä retorisia keinoja ovat yleistys, yksittäistapausten käyttö, savusilli, naturalistinen virhepäätelmä, olkinukke ja monet muut, suosittelen teitä lukemaan kirjan ”Diktaattorin käsikirja”.
Ajattelin ottaa tämän kertaisen markkinointia käsittelevän postaukseni aiheeksi lempilapseni eli kiinteistönvälityksen. Painotan, että minulla ei ole kokemusta alalta, mutta olen seurannut markkinointimielessä alaa ja sen trendejä. Tampereen keskustassa kun kävelee, niin havaitsee, että siellä on kiinteistönvälitystoimistoja vähän joka kulmassa. Joku kiinteistönvälityksessä siis kiehtoo. Villi arvaukseni on, että Kaisa Liskin ja Jehtro Roostedin kaltaiset menestymistarinat ovat houkutelleet alalle uusia yrittäjiä. Käsitykseni mukaan ala on kuitenkin aika raadollinen ja moni joutuu todenteolla kamppailemaan leipänsä eteen. Töitä tehdään paljon myös viikonloppuina, mikä on asiakkaille paras aika kierrellä myytäviä asuntoja.
Näin sosiaalisen median aikakaudella on mielenkiintoista seurata eri kiinteistönvälitysfirmojen markkinointia. Olen havainnut, että tässä eri yritysten välillä on eroja. Kiinteistönvälitysalalla on joitain yrityksiä, jotka ovat panostaneet markkinointiin sosiaalisessa mediassa enemmän kuin toiset.
Olen itse sitä mieltä, että tarina ratkaisee myös tällä alalla. Jotkut onnistuvat brändäyksessään paremmin kuin toiset. Oma suosikki kiinteistönvälitysfirmani Tampereella on edesmennyt Köyhä & Poika, jonka visuaalinen ilme puhuttelee. No ilme ei täysin toiminut, sillä yritys on sittemmin tehnyt konkurssin. Facebookissa on mielenkiintoista seurata eri kiinteistönvälitysfirmojen markkinointia. Vielä mielenkiintoisempaa tästä tekee se, että osa kiinteistönvälitysfirmoista panostaa enemmän sosiaaliseen mediaan markkinoinnissaan – ja tämä kyllä näkyy Facebookin tykkääjämäärissä. Facebook on siitä kätevä työväline, että siellä mainostava yritys nousee usein hyvin esille. Googletin sanan kiinteistönvälitys ja Adwords mainokset ylettyivät yli kymmenelle sivulle asti. Googlessa siis kiinteistönvälitysalalla on todellista kilpailua, eikä Google-mainonnalla näin välttämättä saada kaikkia tehoja irti.
Olen käyttänyt koulutuksissani esimerkkiyrityksenä suomalaista BO LKV yritystä. Tein viime maaliskuussa markkinointitutkimusta siitä, miten eri kiinteistönvälitysfirmat mainostivat Facebookissa. BO LKV on siitä jännä yritys, että sillä on eniten tykkääjiä Facebookissa kaikista eri alan yrityksistä. Jotain firman brändäyksessä on tehnyt oikein. Omassakin tuttavapiirissäni viisi henkilöä tykkää BO LKV:n mainoksista ja muilla firmoilla ei ole tykkääjiä. Onko siis kyseessä brändi, logo, asuntojen stailaus vaiko sivuston tarjoama sisältö? Kun BO LKV:n tarjoamaan sisältöön perehtyy syvällisemmin, niin huomaa, että yritys todenteolla erottuu markkinoillaan. Yritys tuottaa monipuolista sisältöä Facebook sivuilleen, eikä esimerkiksi esittele vain myytäviä asuntojaan.
Viime pääsiäisenä BO LKV mainosti sivuillaan näin:
Hyvät Facebook-sivut vaativat jonkin houkuttimen. Erilaisten kilpailujen avulla yritys houkuttelee sivuilleen paljon seuraajia ja näin siinä sivussa mainostaa myös aktiivisesti varsinaisia päätuotteitaan eli asuntoja
Lisäksi yritys tuottaa muuta asumiseen liittyvää täytesisältöä sivuilleen.
Toinen mielestäni kiinnostava kiinteistönvälitysfirma, joka tuottaa ainakin ajoittain kiinnostavaa sisältöä, on VIVA LKV. VIVA LKV on yksi Suomen suosituimmista kiinteistönvälitysfirmoista, joka hyödyntää Facebookia laaja-alaisesti markkinoinnissaan toimittamalla kiinnostavia sisältöjä – myös varsinaisen työn ulkopuolelta.
Hyvillä Facebook-sivuilla välittäjä ei houkuttele ainoastaan potentiaalisia asiakkaita, vaan myös potentiaalisia ostajia. Hyvistä asunnoista käydään kilpailua välittäjien kesken, sillä jotkun asuinalueet ovat suositumpia kuin toiset. Tästä syystä hyvä kiinteistönvälitys firma rakentaa brändiään pitkäjänteisesti. Kiinteistönvälityksen tarkoituksena ei ole ainoastaan houkutella asiakkaita, vaan saada myös vanhat asiakkaat palaamaan. Tämän vuoksi luottamus alalla on tärkeää. Tutkimukseni perusteella – syystä tai toisesta – sosiaalista mediaa ei vielä osata käyttää täysillä hyödyksi kiinteistönvälitys alalla. Esimerkit kuitenkin osoittavat, että systemaattisen sosiaalisen median rakentaminen on hyödyksi yrityksille.
Vihreät innovaatiot on termi, joka on ollut pinnalla vasta muutamia vuosia. Vihreille innovaatioille ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttyä kansainvälistä tai kansallista määritelmää. Termejä vihreä innovaatio, ekoinnovaatio ja ympäristöinnovaatio käytetään usein päällekkäin tarkoitettaessa samaa asiaa. Vihreät innovaatiot antavat kuitenkin suunnan tulevaisuuden innovaatioille, kun yritykset yrittävät miettiä kuinka tehdä ekologisesti kestäviä tuotteita. Usein vihreitä innovaatioita syntyy, kun yritykset muokkaavat perinteisiä liiketoimintamallejaan. Vireät innovaatiot voidaan siis nähdä mahdollisuutena uudistaa liiketoimintaa.
Kaikki innovaatiot syntyvät usein jostain tarpeesta. Vihreissä innovaatioissa tarpeena on tehdä tuotteita ympäristöarvoja kunnioittaen. Esimerkiksi nyhtökauraa on tarjottu ratkaisuna lihatuotteille, jotka ovat huomattavasti ympäristöä kuormittavia. Boston Consulting Groupin ja MIT Sloan Managementin julkaiseman tutkimuksen pohjalta voidaan nähdä, että yritykset näkevät kestävässä kehityksessä mahdollisuuden uusiin innovaatioihin, markkinaosuuden kasvattamiseen, energiatehokkuuden parantamiseen sekä kilpailuedun rakentamiseen. Vihreiden innovaatioiden ohella voidaan puhua myös Cleantech-yrityksistä. Cleantech yritykset tekevät innovaatioita, joilla pystytään vähentämään tai ehkäisemään liiketoiminnan negatiivisia ympäristövaikutuksia.
OECD:n tutkimuksen mukaan Suomi on edelläkävijä innovaatio-osaajien kouluttamisessa sekä määrässä. Suomi on myös kärkisijoilla kestävien innovaatioiden tuottamisessa. Pk-yritykset muodostavat merkittävän osan Suomen yrityksistä ja on arvioitu, että noin 64 % päästöistä tulee nimenomaan pk-yrityksistä. OECD onkin laatinut erityisen pk-yrityksille suunnatun oppaan vastuullisen liiketoiminnan integroimiseksi osaksi pk-yritysten toimintaa. Pk-yrityksillä on joustavuutensa ja sopeutumiskykynsä vuoksi paremmat edellytykset vihreään innovointiin kuin suuremmilla yrityksillä. Kuten olen jo aikaisemmin todennut tutkimuksissani, yritysten verkostoituminen lisää myös vihreidin innovaatioiden syntyä.
Kestävä kehitys koostuu kolmesta eri osa alueesta, jotka ovat ekologinen kestävyys, taloudellinen kestävyys sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Kaikille näille osa-alueille voi syntyä vihreitä innovaatioita. Tutkimukseni mukaan myös yritykset voisivat tuoda markkinointiviestinnässään ja vastuullisessa viestinnässään esille vihreätä innovaatiotoimintaansa. Innovaatiot ovat tärkeä osa, kun ajatellaan kestävän kehityksen edistämistä.
Innovaatiot yleensä voidaan jakaa kolmeen osaan: prosessi-innovaatioihin, organisaationallisiin innovaatioihin sekä tuoteinnovaatioihin. Myös kaikki nämä innovaatiotyypit voivat olla luonteeltaan vihreitä. Prosessi-innovaatioilla pyritään parantamaan tuotteiden ja palveluiden tuotantoa ekotehokkaammaksi. Organisaatiolliset innovaatiot edellyttävät yrityksen rutiinien ja rakenteiden uudelleen organisointia. Tuoteinnovaatiot ovat parannuksia tai kokonaan uusia tuotteita tai palveluita.
Vihreään innovointiin siirtyminen parantaa yrityksen kustannusrakennetta, kun materiaaleja ja raaka-aineita kuluu vähemmän. Lisäksi yrityksen ympäristönsuojelun kustannukset pienenevät vihreiden innovaatioiden kautta. Myös tuotteiden turvallisuus paranee ja ympäristöriskit pienenevät.
Fossiilisten polttoaineiden korvaajat
Koska ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista dilemmoista, ovat yritykset lähteneet taistelemaan tätä vastaan erilaisten vihreiden innovaatioiden avulla. Fossiilisten polttoaineiden korvaajia voivat olla mm. sähköautot, aurinkokennot sekä tuulivoima. Neste Oil on lisännyt eläinperäisten rasvojen käyttöä osana bensiinintuotantoa ja metsäjätti UPM investointi sellunkeiton sivuvirtana syntyvän mäntyöljyn jalostamiseen liikennepolttoaineeksi. Toyota on kehittämässä autoa, joka puhdistaa ilmaa samalla kun autoa ajetaan. Päästöjen hinnannousu kannustaa vihreisiin innovaatioihin. Hinnan asettaminen päästöille nostaa vihreiden
teknologioiden arvoa.
Faraday Future on yksi modernien sähköautojen kehittäjistä
Puhdas vesi – ehtyvä resurssi
Meille suomalaisille makeata vettä on rajattomasti saatavilla, mutta tilanne ei ole ollenkaan niin hyvä monessa muussa maassa. Esimerkiksi Australia tuottaa makean vetensä merivedestä raskaan teollisen prosessin avulla, joka kuluttaa huomattavia määriä energiaa. MIT:in yliopisto sekä yritys nimeltä Jain Irrigation Systems ovat kehittäneet systeemin, jolla makeata vettä voidaan tehdä merivedestä uusiutuvaa energiaa hyväksikäyttäen – tarkemmin sanottuna aurinkoenergiaa ja ultraviolettista säteilyä hyödyntäen. CES-niminen yritys on puolestaan kehittänyt suihkun, joka kertoo sinulle, paljonko olet kuluttanut vettä. Näin voit säädellä oman kulutuksesi tasoa.
Päästövapaat rakennukset
Suurin osa maiden energiankulutuksesta tulee rakennuksista, joissa asumme. Australialainen yritys Archiblox on kehittänyt rakennuksen, joiden energiankulutus on täysin hiilidioksidivapaata. Lisäksi vakavista ympäristöongelmista kärsivä Kiina on alkanut suurta metsäkaupunkia Etelä-Kiinaan. Liuzhou Forest Cityssä, kuten hanketta kutsutaan, luonto on läsnä kaikkialla. Sinne tulee muun muassa noin miljoona kasvia ja 40 000 puuta. Kasvillisuus voi imeä itseensä 10 000 tonnia hiilidioksidia, mikä vastaa yli 2 100 auton päästöjä. Kaupunki myös tuottaa vuosittain 900 tonnia happea.
Suomessa metsäalalle on syntynyt aivan uusia tapoja hyödyntää puuta, kuten alla oleva videokin kertoo.
Kävelystä energiaa
Lousiana Tech University on kehittänyt erityiset ekokengät. Näissä askeleet tuottavat sähköä ja kengät sisältävät pienet generaattorit, joiden tuottama sähkö voidaan ohjata pattereihin.
Kesän energiaa talven lämmöksi
Honggerberg tiedekampus Sveitsissä ottaa talteen kesällä tuotetun lämmön ja säilöö sen talven tuotantoa varten.
Ekologinen kuluttaminen
Yksi mielenkiintoinen yritys, jonka ekologista mainontaa on viime aikoina pyörinyt televisiossa on Atria. Olen todella iloinen siitä, että Atrialla on lihatuotteissaan käytössä pakkauksia, joissa on minimoitu muovin käyttö. Näitä olen odottanut ja ostankin varmaan jatkossa jauhelihani Atriasta. Alla yksi auringoenergian käyttöä koskeva video.
Olettekin ehkä jo huomanneet, että kaikki vastuullisuuteen liittyvät teemat kiinnostavat minua. Juttelin muutamia vuosia sitten erään ystäväni kanssa muoviteollisuudesta ja muovien haitallisuudesta eliöstölle ja valtamerille. Kerroin hänelle, että välttelen muovisten kahvinkansien ostamista, koska haluan minimoida muovin käyttöä sen ympäristöä kuormittavasta vaikutuksesta johtuen. Kaverini tuhahti tähän, että samallahan tuetaan muoviteollisuutta. Minusta tämä on väärä yltiökapitalistinen asenne, sillä myös vastuulliseen liiketoimintaan sijoittaminen tuottaa uusia keksintöjä ja liiketoimintaideoita. Ideana tässä on vaan se, että nämä tuotteet valmistetaan ekologisia arvoja kunnioittaen.
Kävin muutamia vuosia sitten kauppakorkeakoulussa sijoitusviestinnän kurssin, jossa käsiteltiin paljon vastuullista liiketoimintaa sekä vastuullisuusraportointia. Muistan lukeneeni tutkimuksen, jonka mukaan vastuullista liiketoimintaa harrastavat yritykset tekevät parempaa tulosta kuin ei vastuulliset yritykset. Meille kävi kurssilla puhumassa evankelisluterilaisen kirkon sijoituksista vastaava henkilö – siis kyllä, myös valtion kirkkomme harjoittaa sijoitustoimintaa. Kirkko on sinänsä jännä instituutio, että sen sijoitustoimintaa ohjaavat vahvat moraaliset arvot. Yritysten, johon kirkko sijoittaa rahojaan, on toimittava vahvasti eettisesti sekä ympäristöystävällisesti. Esimerkiksi lapsityövoiman käyttöä valvotaan tarkasti.
Olen jo sen verran perehtynyt vastuulliseen liiketoimintaan, että minulle on ollut suuri yllätys huomata, kuinka paljon eri yritykset harjoittavat vastuullista liiketoimintaa. Monesti vastuullinen liiketoiminta ei kuitenkaan näy asiakkaille, joiden tulisi itse hakea tietoa yrityksistä ja niiden vastuullisen liiketoiminnan toimintaperiaatteista. Kaikesta huolimatta mielestäni vastuullisessa liiketoiminnassa on vielä markkinarakoa yrityksille. Ekologinen ja sosiaalisesti kestävä toiminta voivat oikeasti synnyttää uusia tuotteita ja tapoja toimia. Moni varmasti miettii, että maailmanloppu alkaa jo häämöttää horisontissa. Olen kuitenkin itse optimistinen. Olemme ihmiskuntana selvinneet jo kymmeniä tuhansia vuosia. Minulla onkin vahva usko siihen, että pystymme nytkin löytämään ratkaisun maapallomme ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.
Näkisin, että yritysten tämänhetkisenä suurena haasteena on löytää oikeat kanavat, missä viestiä vastuullisista teoista. Mielestäni yritykset voisivat hyödyntää vastuullisuusteemoja yhä enemmän markkinoinnissaan, sillä näitä ei vielä juuri mitenkään tuoda esille esimerkiksi mainonnassa. Sosiaalinen media on erittäin hyvä kanava viestiä vastuullisuusteoista, sillä 63 % kuluttajista hakee netistä tietoa eri brändeistä. Vastuullisiin tekoihin perehtyminen on yhä edelleen isolta osin kuluttajan omalla vastuulla. Moni yritys on jo kehittänyt omia vastuullisuusindikaattoreita, mutta nämä voitaisiin yhä enemmän kytkeä osaksi vastuullisesta liiketoiminnasta viestimistä. Vastuullisuusviestintä on hyvä keino ohjata kuluttajien kysyntää. Ehkä suurempana kysymyksenä tässä on, että yritetäänkö vastuullisuusviestinnällä kenties peitellä jotain yritysten muita toimintoja, jotka eivät niin helposti kestä päivänvaloa. Asuessani Saksassa huomasin, että siellä julkaistiin vuosittain lehtiartikkeli eri ruokakauppojen ruokien päästöpitoisuuksista eli siitä kuinka paljon nämä elintarvikkeet sisälsivät jämiä ympäristömyrkyistä. Saksassa kuluttajalla todellakin on valtaa sillä näillä tutkimuksilla oli aina suora vaikutus tuotteiden myyntiin eri kauppaketjuissa. Saksalaiset ovat hyvin tarkkoja ekologisista asiasta ja sanoisin, että maa on meitä suomalaisia edellä näissä asioissa.
Vastuullisuuteen liittyen Suomessa on tarjota seuraavanlaisia lukuja. Viestintätoimisto Milttonin vuonna 2014 julkaiseman tutkumuksen mukaan:
54 % suomalaisista pitää yrityksen vastuullisuutta vähintään tärkeänä ostopäätöstä tehtäessä.
63 % on valmiita boikotoimaan vastuuttomasti tuotettuja tuotteita tai palveluita.
46 % arvioi, että vastuullisuus on tärkeää tai erittäin tärkeää arvioitaessa nykyistä tai mahdollista työnantajaa.
Esittelen teille seuraavaksi erilaisia tapoja tehdä vastuullista mainontaa. Nämä esimerkit on koottu netistä eri yritysten sivuilta ja tutkimuksista ja ne ovat jollain tavalla kiehtoneet itseäni. Kuten aikaisemmin jo kirjoitinkin vastuullinen liiketoiminta voidaan jakaa kolmeen osaan ympäristövastuuseen, taloudelliseen vastuuseen ja sosiaaliseen vastuuseen.
Yksi vastuullisuuden teemoista keskittyy sosiaaliseen vastuuseen. Alla olevat esimerkit kertovat tästä.
Yllä oleva mainos on Lee Jeansin kampanjasta, jossa taistellaan rintasyöpätutkimuksen puolesta. Mainos on niinkin vanha kuin vuodelta 1996. Kampanjan ideana oli, että jokaisista ostetuista farkuista lahjoitettiin 5 dollaria syöpätutkimukseen. Farkkuja myytiin eri yrityksille, jotka sitten jakoivat farkkuja eteenpäin työntekijöilleen. Yhteensä kampanjaan osallistui lopulta liki 3000 yritystä ja kampanjan avulla saatiin kerrytettyä varoja yhteensä 30 miljoonaa dollaria.
Vastuullinen liiketoiminta voi tarkoittaa myös yhteiskunnallista vaikuttamista. Moni varmaankin teistä muistaa Doven 2004 vuonna lanseeraaman ”Campaign for real beauty” kampanjan, jonka ydinviestinä on se, että kaikki naiset koosta riippumatta ovat kauniita.
Yksi talouslehti Forbesin esille nostamista vastuullisen liiketoiminnan kampanjoista on juomajätti Pepsin Super Bowl ottelun yhteydessä lanseerattu kampanja, jonka tarkoituksena on tukea sellaisia ideoita, jotka ”piristävät maailmaa” tai toisin sanoen ”refresh our world”. Pepsi antaakin joka kuukausi 1,3 miljoonaa dollaria erilaisiin toimenpiteisiin kuten ympäristön hyvinvointiin, koulutukseen tai vaikka asumissuojien rakentamiseen.
Hyväntekeväisyystyö on osa amerikkalaista perinnettä ja ehkä tästäkin syystä rapakon takaa löytyy useita esimerkkejä erilaisista hyväntekeväisyysprojekteista, joissa yritykset ovat olleet mukana. Esimerkiksi Protect & Gamble lähti näkyvästi mukaan tukemaan hurrikani Katarinan uhreja lahjoittamalla ilmaisia vaatteita myrskyssä kotinsa menettäneille.
Olen aina ihaillut ranskalaisen L’Occitanen tuotteita, vaikken ole ikinä raaskinutkaan ostaa niitä. L´Occitane on myös yksi yrityksistä, joka on lähtenyt aktiivisesti mukaan vastuulliseen liiketoimintaan ja nimenomaan sosiaalisesti vastuulliseen liiketoimintaan. L’Occitane on lahjoittanut lähemmäs kaksi miljoonaa dollaria hyväntekeväisyyteen Orbis nimiselle hyväntekeväisyysjärjestölle, jonka missiona on edistää ihmisten näkökykyä erityisesti kehitysmaissa.
Suomessakin käynnistyi taas hiljattain ”Vastuullinen kesäduuni” -kampanja, jonka tarkoituksena on rohkaista yrityksiä antamaan opiskelijoille kesätöitä jossain yrityksessä.
